Olympiabarometri 9.8.: Avajaiset kaksi päivää alun jälkeen

9.8.2008

Tätä tämä nykyaika on. Ennen asiat tehtiin järjestyksessä; ensin avataan, sitten nautitaan ja lopuksi päätetään. Avattiinhan toki nämä vuoden 2008 kesäolympialaiset, mutta nauttimaan oli alettu jo ennen sitä. Barometrikin pomppi vähän sinne tänne, kun kisat olivat täydessä käynnissä jo päiviä ennen avajaisia, mutta eiköhän tässä ala vähitellen asettua.

Ja kun nyt heti alkuun päästiin muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, niin kyllä niitä kaipasi avajaisissakin. Ohjelma oli toki hieno ja nautittava, mutta voisi melkein luopua osallistujamaiden sisäänmarssista, sillä nimitys ”marssi” oli nähdylle karnevaalimeiningille totaalisen ohi mennyt nimitys.

Piti oikein kaivaa hyllystä vanha Helsingin olympialaisten virallinen kisateos, jossa on myös otokset – mustavalkoiset luonnollisesti – kaikista joukkueista avajaisissa. Ei näkynyt värikkäitä, anteeksi sanaleikki, asuja ja vielä vähemmän kameralle ilvehtiviä urheilijoita, saati että kukaan olisi kentälle astellessaan pistänyt tanssiksi.

Jokin ristiriita siinä on, että urheilijat marssivat kansallisten tunnustensa myötä areenalle ja käyttäytyvät kuin olisivat matkalla rantabileisiin. Tai sellaisista pois. Jos tilaisuuden on määrä olla arvokas, kunnioitettakoon sitä sellaisena. Jos taas ns. turha jäykkyys halutaan karsia, niin karsittakoon samalla kansallisliput ja muu virallinen rekvisiitta ja pidetään vain huikean kokoinen jokainen-pitää-oman-shownsa –tilaisuus.

***

No, annetaan nyt pieni riehaantuminen anteeksi ainakin osittain. Valtaosa olympialaisiin osallistuvista urheilijoista on kuitenkin urakoinut vuosikausia unelmansa eteen ja suorituspaikoilla ollaankin sitten sitäkin enemmän tosissaan.

Vielä totisempi paikka voi valitettavasti tulla itse suorituksen jälkeen testihuoneessa. Sen verran moni urheilija on joutunut jäämään kisakoneesta jo ennakkoon, että saa olla aika rikkinäinen barometri, joka ennustaa että kisoissa ei kärähdä yhtäkään urheilijaa.

Mutta palataan tähän, jos on aihetta. Turha maalailla vielä piruja seinille, vaikka perusteltua aihetta olisikin.

***

Yksi kuuma puheenaihe on ollut jo kuukausia, ellei vuosia, Beijingin ilmanlaatu. Siitä ovat olleet huolestuneita niin urheilijat, valmentajat kuin lääkäritkin. Kaupungissa on tehty massiivisia toimia ilmanlaadun parantamiseksi, mutta kaikkia nämä toimetkaan eivät ole onnistuneet vakuuttamaan.

Tuntuu kuitenkin siltä, että ainakin jotain on saatu ihan konkreettisestikin aikaiseksi. Itse asiassa ohjelma ilmanlaadun parantamiseksi alkoi jo kymmenen vuotta sitten ja kisojen avajaisten alla pöytään lyötiin selkeitä lukuja, jotka kertoivat ainakin suuresta edistymisestä. Vuotuiset päivät, jolloin ilmansaasteiden pitoisuus alitti hyväksytyt standardit, olivat vuonna 2007 nousseet 246:een vuoden 1998 sadasta päivästä. Lisäksi päästöjen kerrotaan vähentyneen 30 prosentilla heinäkuun alussa olympialaisten takia voimaan tulleiden erityistiukennusten myötä.

Riittääkö tämä sitten, on toinen asia, mutta positiiviselle puolelle voidaan varmasti laskea se, että ilmansaasteiden vähentäminen ei käy nappia kääntämällä olympialaisten ajaksi, vaan pitkäjänteinen työ toivon mukaan kantaa hedelmää myös jatkossa.

***

Mennään nyt sitten vihdoin sinne urheilunkin puolelle. USA:n koripallojoukkue on yksi kisojen seuratuimmista joukkueista ja taatusti ainakin pelaajien palkkataso on omaa luokkaansa. NBA-tähdet pitivät perjantaina lehdistötilaisuutta ja vetivät 800-paikkaisen hallin ääriään myöten täyteen. Enemmänkin olisi tulijoita ollut.

On tietysti hienoa nähdä ihan elävänä Kobe Bryantin kaltaisia maailmantähtiä, mutta hiukan ihmetyttää kannattiko herroja todella myös kuunnella. Bryantin sanomista ainakin maailmalle levisi ensimmäisenä todella sensaatiomaisen syvällistä ajattelua.

- Tuntuu hyvältä olla Pekingissä. Tulemme tekemään kaikkemme voittaaksemme kultaa, Bryant laukoi.

Hämmentävää mikäli näin ei olisi. No, Bryant on Pekingissä pelaamassa koripalloa eikä puhumassa.

***

Hienoinen negatiivinen yleissävy edellä hämää, tässä nyt nimittäin odotellaan kisojen räjähtämistä toden teolla käyntiin. Niitä tarinoita suurista voitoista ja suurista tappioista, ilon hetkistä ja epätoivon kyynelistä, niitä vasta aletaan kirjoittaa. Jokainen kisapäivä, jokaisessa kisassa.

Vielä noista päivistä. Lauantai on siis ensimmäinen kisapäivä. Keskiviikkona toki jo urheiltiin, mutta se ei suinkaan siis ollut ensimmäinen kisapäivä, vaan päivä ”-2”. Kun noista epäpäivistä on nyt päästy eroon, niin antaa olla enempi väkinäisten vitsien vääntäminen aiheesta. Katsotaan eteenpäin.

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla