Kotiäiti: Flunssa ei vapauta äitiydestä

20.8.2008

Sniisk, sanoo pikkunenä. Köh, ryys, sniff ja räkä on pyyhitty silmänräpäyksessä kämmenselkään. Vauhti ei kuitenkaan näytä hidastuvan tippaakaan, vaikka äiti sitä jopa hieman toivoisi, ollessaan kipeä itsekin. Toisaalta on pelkästään hyvä, etteivät pienet nuhakuumeet meidän jälkikasvuamme lannista. Ruokahalussakaan ei tunnu tapahtuneen oleellisia muutoksia, esikoinen syö samanlaisia hiirenannoksia kuin aina ennenkin ja kuopus pistelee mössöjä velipojankin edestä. Itselleni jonkinasteisena kulinaristina nuha on jo pienimuotoinen tragedia, kun einekset maistuvat suunnilleen yhtä herkullisilta kuin styroksi. Eikä syöminen muutenkaan huvita, kun kärsä falskaa niin, että nenäliinoja revitään paketista taukoamatta.

Toisin on lapsilla, mutta vauhdin määrästä huolimatta hienoista ärtyneisyyttä ja itkuherkkyyttä on kuitenkin havaittavissa kaikissa toipilaissa. Vauva niiskuttaa ja tuhisee, yskii ja kiukuttelee. Oma kärsivällisyyskin on vähän heikoissa kantimissa, koska kapasiteetti on rajallinen juuri silloin, kun suorituskykyä tarvittaisi tuplamäärä. Harmillista, ettei kotiäiti saa työstään sairaslomaa. Pikkupotilaita pitää jaksaa hoivata, vaikka omassa voinnissa ei kehumista olisikaan.

Mutta koska harjoitus tekee tunnetusti metsurin, lastenhoito flunssassa sujuu jo melko kivuttomasti. Vatsatautia sen sijaan pelkään kuin ruttoa, koska tiedän silloin olevani täysin poissa pelistä. Viimeksi podin sellaista esikoisen ollessa vauvaikäinen. Muistan nukkuneeni vuoroin vessan, vuoroin lastenhuoneen lattialla, kun pallero kaipasi kädestä pitelijää eroahdistuksensa pahimmassa vaiheessa. Ja ei, isi ei sitten kelvannut. Nyt kuopus alkaa olla samassa iässä ja hyvin äitiriippuvainen, joten toivokaamme, että vatsapöpö kiertää meidät vähintään korttelin päästä.

Eivät äidin hommat tosiaan tekemällä lopu, oli flunssaa tai ei. Vanhempi nappula saa aivan entiseen malliin älynväläyksiä vessapaperin pönttöön tunkemisesta ja nuorempi viilettää perässä saamaan pöntön kannen sormilleen. Tekemistä riittää kellon ympäri. Viime yönä heräsin antamaan toiselle potilaalle troppia pari kertaa ja toinen tankkasi antaumuksella lohtumaitoa aina herätessään. Onneksi kumpikaan ei välittänyt siitä, että kuulostin siltä kuin olisin elänyt viikon viskillä ja tupakalla. Bonnie Tylerkin olisi jäänyt kakkoseksi yliseksikkäälle bassokajeelleni, mutta onneksi pojille tärkeintä oli tuttu ja turvallinen syli, mörinästä viis.

Tukkoisista yöheräämisistä huolimatta olen kuitenkin onnellinen saadessani olla se, jonka syliä kaivataan ja jonka lohtuun turvaudutaan. Vaikka unilaulun laulaminen puoliunessa keskellä yötä ei varsinaisesti lempipuuhiini lukeudukaan, niin olen iloinen voidessani läsnäolollani edes vähän helpottaa lapsen oloa. Mitä väliä, jos laulun sanoista unohtuu puolet ja toinen puoli ”duku duku durbilindu” -laulusta kuulostaa ihan nasaaliparaatilta.

Harakan äänellä suoritettu laulukoe on läpäisty, muksut on saatu nukkumaan tarpeeksi ja niin aamulla olohuoneessa touhuaakin kaksi rasvattua salamaa ja yksi nukkuneen rukous. Esikoinen käy välillä pyytämässä lääkettä ja sitten mennään taas. Lasten sairauksien sietokyky tuntuu usein olevan jotain käsittämätöntä. Kuumeasteiden määrä, joka itselläni tarkoittaisi jo melkoista koomailua ja hourailua, ei tunnu vaikuttavan vaahtosammuttimen kokoisiin juuri mitenkään.

Milo ilmaisee pontevasti ja kuuluvalla äänellä tyytymättömyytensä. Nostan vauvan syliin, tämä niiskauttaa ja hautaa päänsä olkaani vasten. Toiseen kainaloon kaivautuu Luka, joten levitämme sohvan vuoteeksi ja leikimme nukkuvia karhuja. Karhut tekevät peiton alle pesän ja vaipuvat horrokseen. Hetken aikaa on jopa rauhallista. Aina siihen asti kunnes karhunpoika erehtyy luulemaan sohvaa trampoliiniksi. The show must go on.

Heli Koppila

Helin kotona viipottaa kaksi poikaa 10/05 ja 10/07 sekä viimeistä vuottaan ammattikorkeassa puurtava aviomies sekä kaksi kahelia kissaa. Päivät täyttyvät äitiyslomasta, joka on terminä hieman harhaanjohtava asiaan vihkiytymättömälle. Jos loma on synonyymi, vähintään yhdestä pienestä ihmisestä huolehtimisille oman unen, säännöllisten ruoka-aikojen, kodin siisteyden, harrastusten ja mahdollisen parisuhteen kustannuksella, niin lomalla Heli todellakin on.

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla

Joko tilaat Ellien viikkokirjettä?
Tilaajana saat Ellien tuoreimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi kerran viikossa (katso mallikirje).

1.

huh, onneksi en ole kotiäiti. kuulostaa aika raastavalle.

2.

Kyllä täällä töissä tosiaan on varmasti helpompaa kuin kotiäitinä. Työt loppuvat, kun kävelee portista ulos. Ja täältä pääsee pois jos on kipeä. Ja täällä on jopa joskus kuoleman hiljaista, ainakin aamuisin:) Ihanaa:)
Paranemista teille!

3.

vatsataudit ovat kyllä vaikeammasta päästä, muistelen kerran kun koko yö meni siihen että 30mins välein juostiin vessassa

4.

Huooohh.. Lasten sairastaminen ja oma sairastaminen samaan aikaan ovat kamalinta, mitä tiedän :( Tosiaan, lapset saavat olla TODELLA kipeitä, ennen kuin vauhti edes vähän hidastuu. Itselle riittää pari nuhan alkuniiskausta, ja olen jo melkein pelistä pois. Siinä onkin mukava sitten hoitaa lapsia, kun ei jaksaisi tehdä yhtään mitään.
Kamalin tauti-episodi oli meillä vappuviikolla, kun isäntä vietti hartaasti odotettua lomaa. Oli kovasti suunnitelmia ja tekemistä. Ja hupskeikkaa, mehän oltiin koko perhe KOKO viikon mahataudissa!! :( Pahiten sairastui perheen vauva, sillä tautia riitti koko viikoksi :( Onneksi ei sattunut mitään vakavempaa, kuivumista ym, ihan kotihoidolla pärjättiin. Me muut sitten sairastuttiin vuoron perään.
Nyt kuopus on taas flunssassa, se ei ole saanut taudiltaan nukuttua kunnolla kahteen päivään eikä yöhön. Hereillä ollessaan se itkee pahaa oloaan. Minä olen toistaiseksi säästynyt, mutta eipä ole mikään voittajafiilis, kun kaksi yötä on valvottu, eikä päivälläkään ehdi hengähtää. Nyt on tästä kotiäidistä loistokkuus kaukana :(

Kiitos Helille jälleen kirjoituksesta :) Toivottavasti paranette pian, eikä se vatsatauti löydä teidän uutta osoitetta.

5.

Pahus kun kotiäidille ei lääkäri kirjoita sairaslomalappua jonka vois sitten puolisolle antaa. Sitten vois vain kömpiä sänkyyn ja vetää peitto korville!

6.

Huh, en voi kun ihailla. Itselläni oli yhden yön kestävä vatsatauti keväällä ja pahimmillaan juoksin vessassa vartin välein. Hetkeäkään en nukkunut kokoyönä ja aamulla olin jo niin heikko, että hyvä kun sänkyyn pääsin. En ymmärrä miten siinä kunnossa voi vielä pitää huolta toisista. Iso peukku ja sormet ristissä toivon, että kyseinen tauti jättä teidät rauhaan =)

7.

Kuulostaa tutulta…itselläni 06/02,02/07,01/08 lapset, kaikki ollaan nuhassa ja kuumeessa itseni mukaan lukien. Virtaa riittää, on kuin olisi keskellä durasel puputehdasta, mutta itsellä on pirkka paristot…Muutama kukausi sitten olimme viikon kestävässä vatsataudissa, se on kyllä sellainen mitä ei ihan joka vuosi jaksaisi kokeilla…kyllä siinä jo kysellään äidin voimia kun pienimmät eivät vielä hallitse tuota vatiin osumista niin pyykkiä riitti…sairasloma kotiäideille olisi kyllä hieno keksintö!!! Paranemisiin…

8.

Katjuska82:lle: Noh, itseasiassa minä saan sairaslomaa lapsistani. Jos olen kipeä, niin mies hoitaa lapset tai vie ne hoitoon. En kyllä muuten kestäisikään.

9.

Äitin sairaus/sairaalassakin olo ei ole työn antajalle tarpeeksi pätevä syy olla pois.. vaan pitäis esim. illassa löytää seuraavaksi päiväksi lapsille hoitaja, vaikka äiti makais sairaalassa… Eikö lakia vois muuttaa, että kun kotiäiti joutuu sairaalaan niin isä sais sairaslomaa, jotta pystyisi hoitaan lapsia kotona edes pari päivää. On todella mahdoton löytää yhdessä illassa lapsille hoitopaikkaa tämmösissä tapauksissa. Varsinkin kun sukulaiset asuu kaukana.

10.

Ihana kirjoitustyyli =)

11.

Mies saa jäädä kotiin hoitamaan lapsia/lasta jos äiti on kipeä. Työnantajalle se voi olla vain asia mikä ei ole tullut vastaan. Eli lain mukaan syy on pakottava perhesyy jonka nojalla mies saa tilapäistä hoitovapaata (vai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan). Menkääpä lukemaan vaikka työsopimuslakia ;)

Lääkärintodistus lääkäriltä, joka toimitetaan työantajalle. Voi olla että lääkärikään ei ole kuullut tästä, mutta näin tosiaan voi toimia.

Työnantaja voi itse päättää, maksaako palkkaa tältä ajalta kun mies on hoitamassa kotona perhettä. MUTTA miehen pitää lain mukaan päästä kotiin.

Meillä mies on jäänyt kerran kotiin hoitamaan poikaa kun itse makasin puolikuolleena sängyssä. Palkka ei juossut mutta oli sentään kotona!

12.

Hyvä tietää, että näin laki sanoo. Meilläkin kyllä on flunssaa pahemmissa tapauksissa mies jäänyt kotiin ja saanut puolikkaan päivän palkan, kun on ollut sen verran reilu työnantaja.

13.

Koetahan kestää Heli sen flunssanne kanssa. Tiedän että voimia se kysyy erityisesti
juuri sinulta. Voisitkohan kysyä siltä perheenpäältä jos hän jaksaisi/kelpaisi edes
vähäksi aikaa hoitamaan poikia että pääsisit nukkumaan hetkeksi. Tuollainen 1h -
1,5 h oman peiton alla ihan yksin voi jo tehdä terää. Vaikka niinhän se yleensä on
että kun lapset sairastaa niin äiti se vain heidän oloaan pystyy helpottamaan.
Toivottavasti paranette pian. Toivoo Äityliini Pirkkalasta

14.

Niinhän se on, ettei äiti tunne sanaa sairasloma. Ja sekin pitää paikkansa, että vaikka miten isät koettaisivat paikata äitiä niin ei onnistu, varsinkaan silloin kun pienokaiset ovat kipeitä. Ei sille vaan voi mitään. Isä voi tehdä parhaansa, mutta kun äiti on lapsensa vatsassa kasvattanut ja pienokainen on liki 10 kk kuunnellut äidin sydämen jyskettä, niin äidin syli on rauhoittavin paikka maailmassa.

Tämän jutun kommentointi on suljettu.