Tänään ihmettelin suuresti, että kukakohan näitä pelinimiä tuolla idemmässä keksii? Ihan oikeasti kiinnostaisi tietää.

Miten tällaiset pelinnimet ovat oikein voineet syntyä?

• Yogurting
• Infinite Undiscovery
• Tetris Grand Master 3: Terror Instinct
• Bastard!! Online (Kyllä, nimi sisältää kaksi huutomerkkiä.)
• Cooking Mama
• Revengers of Vengeance
• Nuts & Milk

Toivoa kuitenkin saa, että tämmöisiä nimiä tulee lisääkin. Ne piristävät aina päivää.

Kommentit (8)

Toiset tuijottavat telkkarin realitysarjoja, itse olen jäänyt jumiin internetin realityblogeihin. Höperöt mukaspontaanit saippuarealityt jäävät kirkkaasti toiseksi, kuten myös satunnaiset huumori- ja viihdesaitit, kun tarjolla on aitoja tarinoita oikeasta elämästä.

Hauskoiksi nämä saitit muodostuvat siitä, että niissä voi välillä kokea vilpitöntä vahingoniloa tai samaistua johonkin osapuolista. Ehkä ajatella, että en minä ainakaan NOIN typerä olisi. Tai hämmästellä miten hölmöjä ihmisiä maailmalla onkaan. Joskus tietysti saa nauraa makeasti hyville sanailuille tai sattumille. Sillä mikään ei voita todellisten ihmisten oikeita sattumuksia.

Esimerkiksi näiden parissa viihtyy erinomaisesti:

http://www.salakuunneltua.fi/ - ”mitä ihmiset puhuvat Suomen busseissa, toreilla ja kaduilla”.

http://www.aasiakas.net/ - Asiakas + aasi = aasiakas. Asiakaspalvelijat purkautuvat typeristä asiakkaista.

http://notalwaysright.com/ - (The Customer Is) Not Always Right - englanninkielinen vastine Aasikkaille.

http://thedailywtf.com/ - The Daily WTF, hämmentäviä teknologiamokia.

Varoitus: ensikertalainen saattaa innostua lukemaan kaikki sivustojen tarinat. Älä siis lue näitä kesken työpäivän.

Kommentit (10)

Internet on siitä hauska paikka, että kun joku haistaa hyvän tilaisuuden pilailla jonkun toisen kustannuksella, siihen tartutaan heti. Epäröimättä. Ja viedään juttu niin pitkälle kuin ikinä suinkin mahdollista. Ja sitten vielä vähän. Onkin oikeastaan hämmästyttävää miten huono internet-lukutaito ihmisillä on yhä tänään, sillä aina silloin tällöin vastaan tulee tapauksia, jotka ojennetaan nettipilailijoille kuin kultalautasella.

Kuten tänään:

1. ”Suomen seksikkäin tavis” tarjoaa tissinsä julkisuuteen. Nettihuutokauppa Huuto.netissä korkeimman tarjouksen tehnyt saa teettää Mira Villmanin rintaan haluamansa logon.
2. Tarjous ilmestyy oikeasti huuto.netiin. Mira tarjoaa rinnan mitalla näkyvyyttä!
3. Nettikansa riemastuu - täydellinen tilaisuus tehdä kunnon källi.

Nettikansa on kirjoitushetkellä kerännyt kahdessa tunnissa jo parituhatta euroa, jotta Miran rintaan tatuoidaan ”ATTENTION WHORE” -logo. Tahti kiihtyy huimaa vauhtia - korkein tarjous huutonetissä on kirjoitushetkellä vajaa 900 euroa. Eiköhän juttu ole kohtpuoliin jo iltapäivälehdissäkin.

Internet-kansa kiittää uudesta kertakäyttöjulkkiksestaan. Johan tässä on Johanna Tukiaisesta huumoria revittykin.

Netti-ilmiöt ovat siitä mielenkiintoisia, että ne saattavat yhdistää hyvinkin lyhyessä ajassa jopa tuhansia kansalaisia puhaltamaan yhteen hiileen. Tämä nopeus on onnistunut yllättämään esimerkiksi poliitikot ja julkkikset yhä uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi internet-sensuuri ja Tanja Karpelan tekijäoikeuslaki-hässäkkä yhdistivät nettikäyttäjiä niinkin laajalti, ettei Karpela voinut uskoa sitä kansan omista riveistä kumpuavaksi liikkeeksi. Karpelan masinointisyytteet ovatkin ikuistuneet nettihistoriaan. Vielä nopeammin nettikansa tarttuu tilanteisiin, joissa varomattomat lupaukset tai teot tarjoavat roppakaupalla halpaa hupia. Kuten nyt.

Lue lisää | Kommentit (62)

eDome on Assemblyjen aikaan tavallista hiljaisempi tai aikaansa jäljessä. Ydintiimimme on näet kokonaisuudessaan tien päällä. Kauppinen kiitää Lontoon ja Assemblyjen väliä, siinä missä Lehtonen notkuu Assyjen uumenissa alusta loppuun. Vain Lehtinieme väittää välttelevänsä syntiä, joskin Sisu-killan Assembly-saunailtaa ei voida pitää suoranaisena herätyskokouksena.

Toisin sanoen, toimitus könyää maailmalla ja on siten tavallistakin huonommin uutiskoneiden ääressä. Perjantaista sunnuntaihin uutisvirta onkin pääsin ex temporena naputettua tai aiemmin valmiiksi kirjoitettua, julkaisujärjestelmään ajastettua materiaalia. Eli anteeksi etukäteen. Palaamme sorvin ääreen maanantaina.

Kommentit (2)

Kahden vuoden urakka on takana. Miettikää. Kaksi vuotta hermoilua, miettimistä ja stressaamista, sitten kaikki vilahtaa silmien ohi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Finncon-Animecon 2008 järjestettiin viime viikonloppuna Tampeella. Kahden vuoden työtä edelsi vuosikymmenen mittainen haave conista Tampereella, mutta sen verran tarvittiin aikaa urakan toteutumiseen.

Muistan vielä verrattain kirkkaasti kun jonkin mukavan Finnconin jälkeen, tuoreena tamperelaisena, mietiskelin miten mukavaa olisi jos con olisi joskus täälläkin. Olin yhteydessä Helsingin Science Fiction seuran Toni Jerrmaniin samalla kun kartoitin erilaisia paikkoja, joissa con voitaisiin pitää. Jerrymies puolestaan yhdisti minut ja Kanerva Eskolan seuraavassa Finnconissa, jolloin totesimme karun faktan: conin järjestämiseen tarvitaan paikallista väkeä eikä Tampereella ollut sellaista aktiivista skifi-harrastajakuntaa, joka olisi moiseen koitokseen kyennyt. Pian tämän jälkeen syntyikin Spektre, uusi tamperelainen skifi/fantasia/yms-kerho, jonka kautta syntyi pienessä mutta aktiivisessa mittakaavassa uuden sukupolven tamperelainen fandom mafioineen. Ja eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 2006 joku möläytti: kyllä, voimme järjestää Finnconin.

Ja nyt tuo kahden vuoden urakka on takana. Kolme päivää meni kuin sumussa kiitäen, huikeaa vauhtia. Omalta osaltani kokemus oli hieno, vaikka Finnconin ohjelmapuolen säätäminen vaatikin niin paljon aikaa ja energiaa, että etenkin joulukuu 2007 – heinäkuu 2008 –välisellä akselilla kaikki muut harrastukset ja aktiviteetit kärsivät ja pahoin. Ehkä tämän jälkeen minullakin on taas jonkinlainen Elämä.

Finnconimme oli hieno elämys myös eräällä jännällä akselilla. Mitä tapahtuu, kun Finnconin ohjelmavastaavaksi nakitetaan pelitoimittaja? No, ohjelmassa on paljon myös peliasiaa. Pelit olivatkin yksi conin pääohjelmalinjoja – ja homma toimi. Lisäksi – vaikka itse väitänkin – peliaiheet olivat hyviä. Videopelien käsikirjoittamista ja suunnittelua käsitellyt paneeli toi saman pöydän ääreen suomalaisten pelitalojen edustajia, jotka keskustelivat peleistä mielenkiintoisesti ja värikkäästi. Kiitos teille! eDomeakin avustaja Mikko Tuomela kavereineen käsitteli hienosti videopelien skifimaailmoja ja peliohjelman ykköspuhujat, islantilaisen CCP Gamesin edustajat, kertoivat EVE Online –skifiverkkoroolipelistään ja sen olemuksesta. Ja niin edelleen. Iso käsi myös Suomen Lautapelaajat ry:lle, joka tarjosi sekä hienoja peliluentoja että peluutti ihmisiä kahden päivän ajan.

Mikko Rautalahti (freelance-käsikirjoittaja/pelisuunnittelija) - Joel Kinnunen (Frozenbyte) - Jarno Elonen (Housemarque) - Ville Vuorela (Recoil Games) - Tanja Sihvonen (paneelin puheenjohtaja)

Mikä mukavinta, peliohjelma kiinnosti ihmisiä ja salit olivat useimmiten täysiä – jos ihmiset seisovat takarivissä ja istuvat rappusilla, kun penkkejä ei ole enää vapaana, niin kai se sali aika täysi on.

Luulenpa että tulevissa Finnconeissa nähdään lisää mielenkiintoista peliohjelmaa. Ja nyt kun en ole itse vetovastuussa, niin ehkäpä ensi vuonna nousen itsekin taas puhujapönttöön.

Nähdään siis Helsingissä Finncon-Animecon 2009:ssä!

Kommentit (2)

MuroBBS:n löytynyt viestiketju Kertomuksia kunnon kitupiikeistä aka. visukintuista tarjosi lystikästä luettavaa yhdelle pitkäksi venyneelle kahvitauolle. Voi herranjestas.

Säästeliäisyydessä ja nuukuudessa ei ole mitään vikaa, pienistä asioista kasvaa ajan mittaan se isompi virta. Mutta täysin turha penninvenytys, siinä voidaan mennä komeasti metsään. Joskus mietityttään, että eivätkö ihmiset mieti yhtään ja laske asioiden hyötysuhdetta. Mitättömän säästön hankkimiseksi saatetaan käyttää tuhottomasti aikaa ja vaivaa, kun oikeasti olisi vain kannattanut latoa pöytään se jokunen euro enemmän ja hankkia kunnon vekottimet tai kaveri, joka osaa tehdä asian. Viestiketjussa onkin hienoja esimerkkejä, miten ”tein itse ja säästin” -meiningillä tehdään vain hallaa itselle.

No, tee se itse -miehet ovat tärkeä osa putki- ja remonttimiesten työllisyyttä.

Ei voi kuitenkaan kuin hämmästellä, kun…

• Vaimolle syntymäpäivänä niinkin ruhtinaallinen lahja kuin itse poltettu CD-levy. Samainen henkilö sai lahjaksi matkan ja laittoi vaimon maksamaan omansa, jotta hänkin pääsisi mukaan.
• Meidän naapurissa Harjavallassa asuessani asui pariskunta, jonka rouva tuli meiltä ämpärin kanssa hakemaan pyykin pesuvettä (koska siinä oli kuulemma vielä tehoa jäljellä).
• Kerran se rupesi motkottamaan ilmastoinnin käyttämisestä autossa, kun oli elokuun kuumimpia päiviä ja meillä oli vielä kermatäytekakut autossa ja puvut päällä, kun juhliin oltiin menossa. Vie kuulemma helvetisti bensaa ja laitteisto kuluu.
• Kaveri ajoi muutaman pennin tai sentin eron takia halvemmalla bensa-asemalle, vaikka sinne olisi tullut paljon enemmän matkaa. Jos siellä sitten sattuikin yllättäen olemaan kalliimpaa kuin jossain toiselle, jonka hinnan tiesi, ajettiin sitten takaisin.
• Setä kävi kaatopaikalla ja toi sieltä suksen. Siis yksi kappale suksia joka oli ehjä ja sidekkin toimii. Eihän sitä tiedä vaikka joskus löytäisi toisen samanlaisen

Eikä kannata unohtaa pientä sisäpiirinvitsiäkään…

• Kuulin kerran kaverista joka pakkasi kotelonsa jätesäkkiin…

Kommentit (9)

Kysymys: mikä on paras mahdollinen tapa viettää lauantai-iltansa?

Vastaus:

Ääntä ei lähde, kädet eivät nouse hartiatason yläpuolelle ja jalat on pompittu tunnottomiksi. Hauskaa siis oli!

Lisää kuvia lienee odotettavissa myös mr. Kauppisen taholta, joka oli kameransa kanssa vähemmän tunnelmallisissa asemissa. Up the Irons!

Kommentit (8)

Kyllä ATK on ihmeellistä. Voisi hiljalleen jo osata ennakoida, että se hajoaa aina pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Lähtö LANeille viiden minuutin päästä? Kovalevy paukahtaa. Tärkeä juttu työn alla - ja varmuuskopio tekemättä? Kone kaatuu. E3-messut käynnissä ja muu toimitus lomalla? Emolevy laukeaa.

Tässä oli meikäläisen päivä: noin kello 12:15 Windows veti täydellisen tiltin. Kaiuttimista kuului *HURK* ja systeemi hirtti. Pitkällisen testauksen jälkeen syylliseksi paljastui emolevy, joka oli lauennut tyylikkäästi. Pikainen reissu kauppaan tuotti uuden emolevyn, mutta nyt Vistan asennusohjelma ilmoitti, että windows.exen ja asennusohjelman checksumit eivät täsmää, joten mikään ei toimi. Tästä alkoi yli kymmenen tunnin debug-helvetti, jonka seurauksena kävi ilmi, että uusi emolevy (Asus IP35-P) ja neljä gigan muistikampaa eivät pelaa yhteen. Jopa kolme muistikampaa miten vain sijoiteltuna toimivat, mutta neljä palikkaa ei etene Windowsin boot manageria pitemmälle.

No pärkkel, ajetaan sitten vähemmällä muistimäärällä, mutta huppista - ei toimi vieläkään. Nyt Windows on sitä mieltä, että kokoonpano on muuttunut liikaa, eikä Vista suostu enää käynnistymään. Kello 22:40 on aika turha lähteä soittelemaan Windows-tukipuhelimeen, joten asennusohjelman kautta haxoroimaan.

Nyt, vihdoin, puolen yön jälkeen, Vista on pystyssä ja perusasiat - verkko, Open Office, Photoshop ja muut - toimivat. Liekö E3:lla tapahtunut tänään jotain jännää?

Kommentit (26)

Rockista/metallista kiinnostuneille heitettäköön tähän pieni puffi: olen koonnut hiljakseen keikoilla ja festareilla kuvaamiani bändifotoja Fotopankki.fi:n palveluun kaikkien kiinnostuneiden katsottavaksi. Kuvia voi tiirailla vaikkapa:

Tagien/bändien kautta: http://www.fotopankki.fi/Grendel-B/tagit

Uusimmat kuvat: http://www.fotopankki.fi/Grendel-B/kuvat

Kommentit (2)

Useammankin päättyneen kilpailun palkinnot on nyt postitettu kertalaakista ja voittajatkin varmaan jo uskalletaan paljastaa. Muun muassa upeat Assassin’s Creed -kamasetit figuureineen ja paitoineen ovat nyt postin hellässä huomassa.

Vilpittömät pahoitteluni kilpailujen päätökseen viemisen viivästymisestä ja voittajien tietoja kovasti odotelleille. Voittajat oli jo arvottu mutta niiden julkistaminen oli jäänyt epäonnekkaasti kiirehetinytpitiollavalmisjoeilen-tyylisten äkkiprojektien ja työmatkojen jalkoihin. Havahtuminen ”hitto, näitä ei olekaan vielä postitettu, kai nyt voittajat on julkistettu, ai ei niitäkään” -tilanteeseen olikin ikävähkö.

Upean Assassin’s Creed -tuotepaketin eli PC-pelin, hupparin ja Altais-figuurin voittivat Tommi Mykrä, Kotka; Matti Pollari, Seinäjoki, Jarkko Kilponen, Ylä-Viesti, Ville Seppänen, Helsinki ja Marko Savolainen, Turku.

Space Ace Blu-ray -pelin voitti Tuija Muhonen Vuorentaustasta.

Plantronicsin .AUDIO 365 -pelikuulokkeet voitti Henna Saarijärvi Keravalta.

Onnea voittajalle ja kiitoksia kaikille osallistujille.

Kommentit (5)

Noniin. Ubisoftin Ubidays-tapahtuma loppui ja seuraavien viikkojen aikana puramme hiljalleen tapahtuman saldoa. Pelejä nähtiin paljon ja muun muassa Far Cry 2 ja Fallout 3 tulivat tutuiksi. Tähän väliin kuitenkin muutamia tunnelmakuvia tältä illalta ja tältä hetkeltä. Terveisiä vain lukijoille täältä parvekkeelta - patonkia ei valitettavasti ole nyt tarjolla, mutta punaviini ja juttujen kirjoittaminen sopivat hyvin yhteen, ainakin kun ollaan Pariisissa.

Kuvia blogin sisällä - katso siis kuvatkin.

Lue lisää | Kommentit (10)

Ja hei kaikelle kansalle. Kirjeenvaihtajamme on jälleen kerran lähetetty maailmalle ottamaan selvää pelimaailman tapahtumista ja tällä kertaa vuorossa on Ubisoftin vuotuinen oma pelitapahtuma, Ubidays. Meno on kuumaa, herkkää ja viehättäviä madamoiselleja täynnä. Liiankin, sillä keväinen Pariisi on pohjolan jähmeälle miehelle kova pala purtavaksi, oltiin sitten journoja täyteen ahdetussa bussissa tai Seinen rannalla olevassa, auringossa kylpevässä lounasravintolassa tai iltabileissä, joka on aivan tupaten täynnä median ja kaupan edustajia. Keskimääräinen tiheys tuntui olevan pari kolme ihmistä neliömetrillä.

Ubidays on kuitenkin saatettu hyvin alkuun ja tapahtumasta raportoidaan lisää lähipäivinä ja -viikkoina. Mielenkiintoisia uutisia ja julkistuksia ehdittiin kuulla jo tämän illan aikana, vaikka varsinainen toiminta alkaa vasta huomenna.

Muutama pikku-uutinen heti kunhan vain pääsen ylös tästä makeasta vaahtokylvystä… Lisää kuvia, videoita ja muuta mukavaa lisätään hiljalleen.

Kommentit (2)

Kävinpä sitten katsomassa uuden Indiana Jones -elokuvan. Reaktioni oli varmaan aika poikkeuksellinen, ainakin tekijöiden odotuksiin nähden. Leffa sai näet minut hillittömän hyvälle tuulelle. Kyseessä oli naurettavin komedia pitkiin aikoihin - neljäs Indiana Jones -elokuva osoittautui näet niin valtavan luokan kalkkunaksi, että koko loppuilta meni tirskuessa. Hymy nousee korviin vielä monta päivää myöhemminkin.

Elokuvan käsikirjoitus on näet uskomattoman törppöä roskaa. Se on poikkeuksellisen huono jopa Hollywood-tasolla. Yritin kovasti miettiä millainen käsikirjoittaja-armada tätä on pompotellut keskenään, mutta todennäköisimmin Spielberg on vain mennyt lastentarhaan kysymään mitä kaikkea leffassa pitäisi olla - ja tunkenut kaikki kuusivuotiaiden ideat peräkkäin.

Siis oikeasti. Katsojien aliarvioiminen meni nyt liian pitkälle. Toki osa elokuvien katsojista imee kaiken näkemänsä täysin kritiikittömästi, mutta ainakaan minä en pysty katsomaan elokuvia, jotka eivät arvosta minua millään tapaa. Ei elokuvien tarvitse olla ranskalaisia taidepätkiä tai viimeisen päälle hiottuja kokonaisuuksia, joissa jaaritellaan 20 minuuttia ennen tarinan etenemistä. Mutta kyllä leffassa täytyy olla efektiryöpytyksen ja peräkkäin viskottujen toimintakohtausten lisäksi edes minimiannos logiikkaa ja uskottavuutta. Niitä ei Kristallikallossa ole kuin paikoittain. Elokuva haistattaa pitkät uskottavuudelle ja samalla Indiana Jones -elokuvien hengelle. Hyväntuulinen seikkailu, jännittävät tilanteet ja se Indy-fiilis on korvattu venytetyillä toimintakohtauksilla, jopa idioottimaisiksi muuttuvilla takaa-ajoilla ja mukahauskoilla välipätkillä. Elokuvan tuottamat tunteet vaihtelivat hillittömistä naurunpurskahduksista myötähäpeään, kun toivoin että ei kai tämä voi enää muuttua tätä huonommaksi - ja sitten rima taas alitettiin. Ja voi hyvä luoja sitä loppukohtausta. Indy meets X-Files the Movie. Sitä vanhaa ja hienoa Indiana Jonesia löytyi vain muutamista kohtauksista. Arvelin etukäteen, että tuskin Kristallikallon valtakunta yltää edes Tuomion temppelin tasolle - mutta näin pahaa romahdusta en osannut odottaa.

Olen nauttinut suuresti vanhoista Indiana Jones -elokuvista. Niiden tarjoama sense of wonder -fiilis, jännitys ja toimintakohtaukset näkyvät nyt ainakin minulle aivan uudessa valossa. On kuitenkin vaikea päättää kumpi on surkeampi LucasFilmin legenda-jatkis: Indy4 vai Star Wars Episode I. Ainakaan Indyssä ei ole Jar Jar Binksiä… Mutta niin kummalliselta kuin se kuulostaakin: käykää ihmeessä katsomassa. Menkää sen jälkeen kapakkaan ja kilpailkaa miten monta klisettä ja epäloogista kohtausta pystytte mainitsemaan. Eniten bonganneelle tarjotaan loppuilta ilmaiseksi.

Koskas se Indy4-lisenssipeli muuten tulikaan? Kuten Episode I:ssä, myös Indy 4:ssä oli kasapäin kohtauksia, jotka olivat selvää videopeliainesta. Tässäpä haaste leffaväelle: kokeilkaapa jättää käsikirjoitustyöt sellaisille, jotka ovat elämässään lukeneet vaikka pari kirjaa eivätkä vain pelanneet pelejä.

Kommentit (10)

Olen seurannut useamman vuoden ajan kasvavan hämmennyksen vallassa PC-pelimaailman tapahtumia, erityisesti kopiosuojausten aiheuttamia seuraamuksia. Ymmärrän täysin pelien kopiosuojauksen syyt - jotain on luonnollisesti tehtävä, että pelien kasuaalikopiointia voitaisiin edes hieman rajoittaa. Tunnustan kyllä, että jo C-64-vuosina originaalipelien KASETIT (!) kiersivät kaveripiirissä ja niitä kopioitiin. Ostin itsekin stereoni ennen kaikkea sillä perusteella, että sen tuplakasettidekin asetukset mahdollistivat alkuperäispelien vaivattoman kopioinnin.

Yleisesti ottaen pelien kopiosuojauksilla pyritään estämään juuri tätä. Kun pikku-Jukka ei saa pelistä kopiota, niin ehkä hän menee sinne pelikauppaan ja ostaa pelin. No, eihän minulla vielä tuolloin ollut omaa rahaa jatkuvaan pelien osteluun, mutta näin jälkikäteen kun ajattelee, niin meidän ja pelitalojen välinen peli oli tavallaan reilua. Me kopioimme minkä ehdimme, mutta myös ostimme alkuperäispelejä, niin usein kuin pystyimme. Mukavia aikoja.

Ajat ja kopiosuojaukset ovat sittemmin muuttuneet. Oltiin PC-pelaamisen tilasta mitä mieltä tahansa, niin muutama vuosi sitten pelien suojaamisen trendit alkoivat mennä ikävään suuntaan. Kopiosuojaukset muuttuivat. Ne eivät enää pelkästään vaikeuttaneet kopiointia, ne suorastaan puuttuivat käyttäjien yksityiselämään. Tapaus Starforce näytti kuinka pahoin voidaan mennä rajan yli. Kopiosuojaus aiheutti jopa fyysisiä vikaantumisia ja sekoitti ihmisten käyttöjärjestelmiä. Moni pelitalo lopetti Starforcen käyttämisen peleissään ja moni pelaaja kieltäytyy nykyään ostamasta pelejä, joissa on Starforce.

Harmi vain, ettei Starforce ole läheskään ainoa ongelmatapaus. Kopiosuojaukset upotetaan koko ajan syvemmälle pelikoodiin ja ne ovat koko ajan kriittisempiä kuluttajia kohtaan. Siinäpä kinaat kaupan tiskillä peliä palauttaessasi, jos kopiosuojaus ei hyväksy DVD-asemaasi, koneeseesi asennettuja apuohjelmia tai kaatuilee muuten vain. On suorastaan masentavaa lukea netistä raportteja, joissa pelin bugit osoittautuvatkin kopiosuojauksen aiheuttamiksi häröiksi.

Onkin vaikeaa löytää tasapaino järkevän ja riittävän hyvin toimivan kopiosuojauksen ja kuluttajan tarpeiden - tai halujen - väliltä. Pelitalot haluavat tuotteisiinsa riittävän suojauksen, jolla estetään satunnaiskopiointi ja ehkä edes vähän hidastetaan kräkkereitä. Pelaajat haluavat pelin, joka toimii.

Verkon yli tapahtuva pelin aktivointi on havaittu hyväksi ja toimivaksi suojaukseksi, mutta siinäkin on ongelmansa. Mitä jos pelin cd-key kräkätään tai pöllitään? Mitä jos pelissä on vain rajallinen määrä asennuskertoja?

Onko ongelmaan tasapainoista ratkaisua? Steamin kaltaisten verkkokauppojen pelit eivät tunnu tuottavan merkittäviä ongelmia, eikä suurin osa julkaistuista peleistä tunnu aiheuttavan kovin suuria laineita kopiosuojausmyrskyssä. Ehkä osa kopiosuojauksista jo tarjoaa riittävän tasapainon, mutta sitä vain ei muisteta uhon keskellä. Mutta mitä useampi todella ison profiilin peli päättää vittuilla kuluttajille - maksaville asiakkaille - sitä useampi PC-pelaaja pistää rahansa hyvän pelin sijaan kaljaan.

Lisää aiheesta

CDV vaihtoi Starforcen, kopiosuojausten valmistajan maine murusina

EA nöyrtyi kopiosuojausrintamalla - mutta….

Piratismi yllätti pelikehittäjän

Kommentit (24)

Usein mietityttää mistä pelien suunnittelijat, ennen kaikkea kenttäsuunnittelijat ja graafikot, saavat inspiraationsa. Moni asia todellisesta elämästä näyttää kuin se olisi suoraan Half-Life 2:n syövereistä tai tieteiselokuvista. Erinomaisen Dark Roasted Blend -saitin valokuvallinen katsaus laivanhylkyihin on kuitenkin jotain sellaista, minkä voisi kuvitella antavan vahvaa inspiraatiota taiteilijoille. Nämä majesteettisen mysteeriset hylyt, etenkin lentotukialus USS Oriskany, näyttävät siltä, että ne voitaisiin siirtää suoraan pelien tapahtumapaikoiksi.

Kummituslaiva, joka vaanii varomattomia merenkulkijoita?

Lue lisää: Shipwrecks & Sea Disasters.

Kommentit (4)

eDome-rintaman uutisia. Toimitus-sivulle on lopultakin lisätty kaksi sivustoa jo pidemmän aikaa avustanutta kirjoittajaa. Lisäksi uutisosastolla saattaa olla jonkin aikaa melkoista vilskettä kahden vierailevan uutistoimittajan ansiosta.

Toimituslistalle on lisätty kaksi eDomen vakituista avustajaa eli Antti Mutta ja Piia Oksanen, molemmat peliarvostelijoita.

Antti Mutta on toiminut eDomen avustajana aikaisemminkin, mutta piti muutaman vuoden tauon pelikirjoittamisesta. Antti on kirjoittanut aikaisemmin Pelaaja-lehteen.

Ja mitäs uutispuolelle kuuluu? No, siellä melskaa jonkin aikaa vierailevina tähtinä kaksi vanhaa eDomeilijaa: Jouni Mäki-Panula alias Emperor sekä Kalle Lahtinen alias Kalez, molemmat pitkän linjan verkkopeliaktiiveja, jotka muistetaan erityisesti Clan Vallasherran riveistä - kuten arvon kollegamme Pelit-lehden Tuomas Honkalakin.

Sekä Kalle että Jouni olivat eDomen toimittajia silloin muinaisina vuosina 2000-2001. Jouni vastasi eDomen verkkopeliosiosta, Yhteisöistä, Kalle oli uutistoimittaja ja pelikriitikko. Molemmat ovat edelleen mukana pelikuvioissa, joskin toisissa tehtävissä. Näillä näkymin he vierailevat eDomessa muutaman viikon ajan.

Lisätietoja:

eDomen toimitus

eDomen RSS-feedit

Kommentit (1)

Pelaamista käsittelevät nettisarjakuvat ovat yleensä täyttä roskaa, turha sitä tosiasiaa on kiistellä. Vanhat vitsit, nolot fanipojat ja muut lieveilmiöt pitävät huolen siitä, että naurua useammin kokee vahvaa myötähäpeää. Mutta löytyihän sieltä netin syöveriestä hyvä pelisarjis, kun oikein kaiveli!

Castle Vidcons tuntuu sisältönsä puolesta olevan sangen tuore sarjis, mutta ideaa löytyy. Pelimaailmaa ja sen ilmiöitä keskiaikaisen tunnelman kautta peilaava sarjis uskaltaa ruoskia kaikkia valmistajia tasaisesti ja löytää vieläpä tuoreita ja huvittavia näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin. Alla oleva Duck Hunt -sarjis on hyvä esimerkki tästä.

Lämmin suositus kaikille pelien ystäville!

Linkki: Castle Vidcons

Kommentit (17)

Pelikonepeijoonien upea retronäyttely päättyi eilen - ja sen huomaa tänään myös toimistolla. Mihin yksi näyttelyhallillinen tavaraa laitetaan? No, ihan minne vain, missä on tilaa. Niinpä toimiston eteen peruutti yksi kuorma-auto, jonka kyydistä toimistolle tipahti suhteellisen massiivinen määrä vanhoja pelikonsoleita, pelejä ja muuta rautaa.

Kuvat blogin sisällä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joskus asiat eivät vain suju. Uuden työkoneen hankinta oli pitkään harkittu projekti, jonka myötä aika iäkäs työkone piti korvata uudella myllyllä, jonka teho piisaisi videoeditointiinkin. Tilasin osat, ne saapuivat ja asentelin konetta hiljalleen. Lopulta kaikki tuntui olevan loppusilausta vaille ja sen tehtyäkin julistin uuden koneen tuotantokäyttöön.

Kaikki sujuikin hyvin ja marssin ulos moikkaamaan Energia Productionsin kavereita Rautataivas/Iron Sky elokuvaprojektin tiimoiolta. Takaisin toimistolle palattuani törmäsin kuitenkin ongelmaan: minnekäs ATA-väylään DVD-aseman kaveriksi lyöty vanhan koneen datalevy on kadonnut? Mitä kummaa? Boottaus toi ihania terveisiä: the file or directory is corrupted and unreadable. Aijaaaa. Miksi se toimi kolme päivää? Ilmeni, että ATA-kaapeli oli löysästi kiinni DVD-asemassa, mistä kovo hermostui jonkin ajan päästä ja päätti seota. Ja minä kun niin olin kahdesti muka varmistanut kaikkien kaapeleiden kiinnitykset, ennen kuin löin virtaa päälle…

Seurasi annos potutusta, kun etsiskelin toisella kädellä sopivaa apuohjelmaa datan kaiveluun, toisella kopioin ja palautin toimiston verkkolevyltä backuppeja. Sinänsä mitään kovin ikävää ei tapahtunut - tärkeimmät datat oli jo siirretty ja backupitkin olivat tuoreehkot. Mutta työaikaa meni hukkaan, melkeinpä koko päivä harakoille. Näin sitä yhden päivän mittaan mahtui sekä Rautataivas että rautahelvetti.

Mutta onneksi bitti on halpaa, kiintolevytilaa saa gigoittain ja verkkokiintolevy on mitä mainioin backup-laite. Ei enää cd/dvd-levyjen vaihtelua varmuuskopioita otettaessa. Puhumattakaan Amiga-ajoista, kun vetelin 105 megan kiintolevystä backupin korpuille….

Kommentit (4)

On työpäiviä ja sitten niitä muita. Ja epätavallisia työpäiviä. Eräs erikoisimmista oli kun toimistolla istumisen sijaan päädyin kuvaamaan Mika Häkkisen rallitreenejä, ilman ennakkovaroitusta. Tämänpäiväinen nousi sen hyväksi haastajaksi. Harvemmin sitä seuraa poliisin erikoisjoukkojen rynnäköintiä aivan vierestä.

Poliisin Karhu-ryhmä iski Bandidos MC –jengin kerhotiloihin ja täytyy tunnustaa, että kyllä se oli nopeaa ja tyylikästä toimintaa. Poliisi sulutti ympäristön täysin, minkä jälkeen iskuryhmät ajoivat paikalle niin nopeasti, että vaikka tiesinkin mitä on luvassa niin tapahtumien tahti yllätti silti. Autojen kiitäminen kerhotalon eteen, karhulaisten rynnäkkö, ympäristön varmistaminen ja ripeä ovesta tunkeutuminen olivat hatunnoston arvoista seurattavaa. Tosin median edustajien sivuun lakaisemisella ei olisi tarvinnut pitää niin kiirettä.

Paluulupaa odotellessa huomio kiinnittyi muun muassa aluetta varmistavien poliisien toimintaan. Täytyy myöntää, että enpä ole yhtä fiksua toimintaa nähnyt aikoihin. Antaa anarkaistojen louskuttaa kyttäsioista, nämä herrat olivat luotiliiviensä ja konetuliaseidensa takana samalla ihmeen ystävällisiä ja huumorintajuisia. Harhailevat autoilijat opastettiin kiertoteille ja ”mitä ihmettä täällä tapahtuu / tarvitseeko pelätä” –kyselijöille oltiin erittäin asiallisia ja rauhoittelevia.

Tätä puolta operaatioista ei Rainbow Sixeissä, SWATeissa sun muissa taktisissa räiskinnöissä näytetäkään. Harmillisesti tapahtumapaikalle sai palata vasta kun kaikki toiminta oli ohi eikä Karhu-ryhmääkään sattuneesta syystä kehdannut vaivata haastattelupyynnöillä. Pisteet kuitenkin ropisivat tällä kertaa kotiin, muut mediat ja kuvaajat vasta saapuivat paikalle kun lähdin editoimaan uutista.

Jännittävä työpäivä siis. Jos nyt pääsisi paneutumaan takaisin normaaliin työntekoon. Peliuutisia pitäisi naputtaa ja uutta työkonetta säätää. Jotenkin se vain tuntuu hieman laimealta päivän adrenaliiniannoksen jälkeen.

Lisää tapahtumista: Karhu-ryhmä iski Bandidos-kerhoon.

Kommentit (12)