Karo Hämäläinen kannustaa varainhoitoyhtiöitä luopumaan kesäjuhlien jälkiruuista, jotta salkunhoitajille saadaan muutama euro omaa rahaa omaan rahastoon.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin mielestä lakia ei tarvitse noudattaa, jos rikoksesta ei seuraa sanktiota. Näin Kalli argumentoi toissa viikolla A-Studion haastattelussa. Kallin myöhemmät toimet osoittavat hänen lausuntonsa harkitsemattomaksi. Hänhän tarkoitti, että lakia saa rikkoa, jos rikoksesta ei jää kiinni. Kiinnijäämisen jälkeen hommat hoidetaan niin kuin ne olisi pitänyt hoitaa jo alkujaan.

Kallin tapaus tuli mieleeni, kun luin viime torstain Helsingin SanomistaLia Kumlinin ja Vesa Puttosen tekemästä tutkimuksesta, josta kävi ilmi, etteivät suomalaiset rahastojen salkunhoitajat tapaa sijoittaa hoitamiinsa rahastoihin: alle joka kolmannella salkunhoitajalla on omaa rahaa rahastossaan. Kyse on kategorisesti tyystin erilaisista asioista, mutta lopputulema on sama: toisin menetteleminen näyttäisi paremmalta.

Linda päätti pitää huolta itsestään. Tee samoin ja hanki Säästöpankin Helpompi Eläkevakuutus.

Veikkaan, että Hesarin jutun jälkeen moni salkunhoitaja on käynyt pistämässä muutaman kympin rahastoonsa, jotta hän voisi sijoitustilaisuudessa nyökytellä: kyllä, kyllä, omaa rahaa on mukana.

Ehkäpä varainhoitoyhtiöiden kesäjuhlissa voitaisiin jättää jälkiruuat väliin ja antaa säästyneistä rahoista kullekin salkunhoitajalle kymmenen euron bonus tätä tarkoitusta varten? Näin salkunhoitajat saisivat ainakin neljällä eurolla omaa rahastoaan, ja rahaston uskottavuus kasvaisi silmissä.

Hesarin uutisessa kerrottiin, että salkunhoitajat eivät luota omiin kykyihinsä. Luottamuksen puute ei välttämättä ole ainut syy olla sijoittamatta omaan rahastoon. Nopeasti mieleen tulevat myös seuraavat vaihtoehdot:

1. Salkunhoitajalla ei ole rahaa sijoitettavaksi. Kenties hän taantumaa pelätessään harjoittaa suhdannepolitiikkaa ja kuluttaa niin paljon kuin mahdollista, ehkä vähän enemmänkin. Toinen vaihtoehto rahojen vähyyteen on liian pieni palkka (pst, varainhoitopomot, jätetään kesäjuhlissa myös alkudrinkit väliin).

2. Salkunhoitajalla on hyvä laskupää. Jos hän ei saa oman firmansa rahastoista alennusta ja kun hän ymmärtää, että oman firman rahastot ovat kalliita, hän sijoittaa mieluummin edullisemman rahastoyhtiön edullisempiin tuotteisiin tai indeksirahastoihin. Vaikka hän luottaakin kykyihinsä, ei hän sentään usko voittavansa indeksiä yli prosentilla vuosittain.

3. Rahasto ei sovi salkunhoitajan omaan riskiprofiiliin. Salkunhoitaja voi olla satavuotias, ja hän on lukenut sijoitusoppaasta, että suositeltava osakepaino on 100 miinus oma ikä vuosina. Koska hän hoitaa korkeariskistä Brand New High Tech -rahastoa, hänen ei voi kaavan perusteella sijoittaa siihen vaan pitää rahansa rahamarkkinoilla.

4. Salkunhoitaja hajauttaa riskiään. Jos rahasto kehittyy erinomaisesti, hänet halutaan rekrytoida kovalla palkalla kovalle paikalle, mutta samalla hänen varallisuutensa on kasvanut niin merkittävästi, ettei työnteko houkuta. Kiusallinen dilemma! Hankalaa tasapainoilua haasteiden, taloudellisen kompensaation ja vapaa-ajan välillä.

5. Salkunhoitaja hoitaa sijoituksiaan veroparatiisiyhtiön tai eläkevakuutuksen kautta eivätkä tiedot näy rekisterissä.

Onko rahastosijoittajan kannalta hyvä, että salkunhoitaja sijoittaa omaan rahastoonsa? Äkkiseltään vastaus on myönteinen, sillä niin tehdessään salkunhoitaja ei ole pelkkä raha-asiain virkamies.

Ongelmiakin saattaa syntyä, jos salkunhoitajan omaisuudesta suuri osa on kiinni yhdessä, omassa osakerahastossa. Tällöin salkunhoitaja saattaa ryhtyä hoitamaan rahastoa niin kuin omaa salkkuaan, ei sen mukaan, miten rahastoa on luvattu hoidettavan.

Tämä ilmenisi epäilemättä eniten riskiprofiilin säätelyssä. Ensinnäkin salkunhoitaja saattaisi olla ylipäätään varovaisempi kuin mitä salkun riskiprofiilin on luvattu olevan. Toiseksi hän saattaisi ottaa luvattua enemmän omaa näkemystä ja esimerkiksi säätää rahaston osakesijoitusastetta aktiivisesti näkemyksensä mukaan.

Näkemyksensä mukaan salkunhoitajan toki tulee toimia, mutta osake- ja korkopainon määrittelee rahastosijoittaja omalla allokaatiollaan, ei osakerahaston salkunhoitaja. Jos rahastosijoittaja sijoittaa Brand New High Tech -rahastoon, hän olettaa saavansa sijoitussummallaan yhtiöitä, joiden nimiä hän ei osaa lausua, ei kymmenen prosentin käteispainoa, vaikka käteiseen siirtyminen olisi kuinka järkevää hyvänsä. Näkemys näet voi olla väärä.

Ihanteellisimmin ongelman on ratkaissut Seligson Phoebus -rahasto. Se on rahaston salkunhoitajan Anders Oldenburgin oma salkku, joka vain sattuu olemaan kaikille avoin. Pelisäännöt ovat selvät ja rahaston avoimuus Suomen ehdotonta huippua.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla