Vain kaksi tapaa löytää seurustelukumppani, oikea ja väärä
22.7.2008
Panu
Rosa Meriläinen, tuo suomalaisen naiseuden kruunu ja ylpeys, ilahdutti meitä taas kerran mielipiteillään miesten ja naisten suhteista. Passaahan sitä ilahduttaa, kun Helsingin Sanomat antaa hänelle palstatilaa niin paljon kuin rouva vain pyytää. Tällä kertaa Rosa julistaa, että ainoa oikea tapa löytää sukupuoli- tai aviokumppani on mennä kapakkaan, juoda itsensä mukavaksi ja vastapuoli kauniiksi tai komeaksi ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Jos siinä sitten sammutaan tuntemattoman tyypin sänkyyn, asiasta on turha kantaa huolta - aina piru omansa löytää.
Treffeillä käyminen sitä vastoin on Rosan mielestä nolottavaa ja epäsuomalaista, hänen mukaansa ”lähdetkö panemaan?” on - epäilemättä ronskissa, hannusalamalaisessa rehellisyydessään - suomalaisempi tapa pyytää saada tehdä tuttavuutta neidon kanssa kuin ”lähdetkö treffeille?” Mitä sitten tulee Internetiin ja kontaktipalstoihin, Rosaa hirvittää ajatus siitä, että pitäisi tosielämässä tavata joku sellainen - hänen omaa sanamuotoaan käyttääkseni - ankea reppana, joka joutuu etsimään seuraa netistä.
Nuoresta pojasta asti olen ihmetellyt, mikä taho se oikein pakottaa suomalaiset juomaan viinaa. Nyt olen ilmeisesti löytänyt syyllisen: Rosa Meriläinenhän se ja kaikki hänen kaltaisensa pariutumisasioista päättävät naiseläjät. Hehän sitä ennen kaikkea edellyttävät kiistämättömässä ylhäisyydessään, että suomalainen tutustuu sopivaa sukupuolta edustavaan toiseen suomalaiseen ainoastaan kapakassa. Oikea menetelmä saada naista, miestä, hermafrodiittia tai avaruusolentoa (terveisiä vain Diana Anttilalle) on lähteä hirveästi mesoten baanalle, kaikki muut tavat hankkiutua seksi- ja rakkaussuhteisiin ovat jotenkin vääriä, sopimattomia ja säälittäviä, ja niihin turvautuvat vain surkimukset ja häviäjät. Luonnollisesti kaikki oikeat ihmiset juovat viinaksia (nykyäänhän ei edes kapakassa enää käy päinsä polttaa tupakkia, kiitos siitä), ja ne jotka eivät sitä tee, ovat jotenkin uskovaisia tai muuten vain elämäähankkimattomia.
Istu missä huvittaa! Lisäpalveluilla varaat etukäteen mieleisesi istuinpaikan koneesta netissä.
Rosan mielestä kapakkapariutuminen on oikea tapa pariutua siksi että se on luontevaa luonnonvalintaa. Minä voin vain pudistella päätäni tuollaiselle asenteelle, ainakin silloin kun se tulee viherfeministiseltä taholta, siis sieltä päin, mistä tavallisesti kuuluu taivaaseen saakka nousevaa ulinaa naisiin kohdistuvan väkivallan hirveydestä ja raiskausten raakamaisuudesta. Pitäisihän jo lapsosen saati sitten viheriäisen naikkosen järjellä tajuta, että juuri tällainen viinanjuonti- ja kapakkapainotteinen seurustelukulttuuri lisää raiskatuksi joutumisen riskiä. Se, että täti-ihminen ryyppää itsensä tillintallin, heikentää hänen kykyään tajuta mitä tapahtuu ja puolustautua päällekarkaajaa vastaan. Se, että täti-ihminen tässä tilassa hoipparoi sysipimeän yön läpi kotiinsa juottolan sulkemisajan jälkeen, ei taatusti vähennä vaaraa joutua salskean ja selväpäisen raiskurin raatelemaksi.
Se nyt tietenkään ei tule minään uutisena, että kulttuurimme oikean ja väärän määrittelevän eliittiryhmän jäsen Rosa Meriläinen pitää sosiaalidarwinismia ihan hienona juttuna silloin kun kyse on seurusteluasioista. Toivoisi kuitenkin hänen joskus miettivän vähän mitä kirjoittaa. Voi olla, että Rosan mielestä on ihanaa ja hienoa, kun on saatu pariutumiskulttuuri viritettyä sellaiseksi, että meitä ällöttäviä raittiusihmisiä ja muita ankeita reppanoita pelottaa mennä siihen mukaan, mutta se kyllä hämmästyttää ja kummastuttaa vähän isompaakin kulkijaa, että se kulttuuri ihan väkisin pitää laittaa raiskaajia ja paloittelumurhaajia suosivaksi - että tuntemattoman, mahdollisesti fyysisesti vaarallisen tyypin kelkkaan lähteminen humalaisena ja aistit turruksissa on oleellinen, keskeinen osa nuoren naisen pariutumisrituaaleja. Ja jos joku yhtään ihmettelee tätä ääneen, saa kuulla olevansa naisia alistava holhousmentaliteetin edustaja.
Taannoinen panimoiden varoituskampanja, jossa vihjattiin siihen mahdollisuuteen, että kännissä toikkaroiva avuton nainen voisi joutua kahden miehen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi, sai femakot lähinnä raivoamaan siitä, että siinä ”vähäteltiin raiskausta”. Toisin sanoen heitä ei yhtään mietityttänyt se ikävä tosiasia, että pariutumiskulttuuri, jossa riekutaan kännissä baanalla, lisää raiskatuksi joutumisen riskiä, eikä heidän mieleensäkään tullut, että nuorille voisi aktiivisesti yrittää kehitellä turvallisempia tapoja tutustua toisiinsa - tai ainakin yrittää vähentää treffipalstoihin ja nettideitteihin kohdistuvia ennakkoluuloja.
Panu Höglund
Viikon varrelta
Ulkoministeri Stubb pakolaisvanhusten kohtalosta Gorissa: Järkyttävää!
21.8.2008Ulkoministeri ja Etyjin puheenjohtaja Alexander Stubb vieraili tänään Georgiassa. Gorin kaupungissa hän kohtasi likaisen joukon vanhuksia ja järkyttyi. Lue Leena Sharman raportti Georgiasta.
Kupillinen kahvia kuluttaa 140 litraa vettä: millainen vesijalanjälki syntyy sinun aamiaisestasi?
21.8.2008Madridin onnettomuuden syy yhä epäselvä: ainakin 153 ihmistä kuoli
21.8.2008Madridin lentoturman uhriluku kasvaa yhä: jopa 150 kuollutta?
20.8.2008Peking: Kävelyä tajunnan ja tajuttomuuden välitilassa
20.8.2008
- 1.
-
Viinan juonti pitäisi kieltää kapakoissa.
- 2.
-
Käsittämätöntä. Toivottavasti Meriläinen ei ole ollut vakavissaan.
Mutta jos on, kyseinen nainen itse on joko henkisesti epäkypsä tai sitten vain helvetin typerä. Luultavasti molempia.
- 3.
-
Tunnettua - 'miehet ovat sikoja, mutta naiset rakastavat sikoja' - sanontaa muunnellen sanoisin Rosa Meriläisen tapauksesta, että ' se nainen on idiootti, mutta miehet rakastavat idiootteja'.
Mitä feministeihin tulee, niin he ovat paitsi 'puutteessa' olevia myös 'puuttellisia' naisia. Ja se on miesten vika - tietysti.
- 4.
-
Sen verran tulen Meriläistä vastaan, että minustakin treffailu sinänsä on jotenkin epäluontevaa. Tarkoitan, että mennään oikein puku päällä ravintolaan, ostetaan kukkia naiselle ja ”ollaan treffeillä”. Olen samaa mieltä myös siitä - ihan näin teoreettiselta pohjalta - että baarissa on hankala aikuisiällä löytää ketään, sillä sen yksinkertaisen faktan, että kaikki naiset ovat jo varattuja jääkiekkoilijoille, reservin vänrikeille ja muille rikollisille, lisäksi porukat ovat jo eriytyneitä, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen työelämän ulkopuolella ole helppoa, etenkin jos on tällainen ankea reppana.
Mutta en ymmärrä, mikä siinä netin hyväksikäytössä on niin pahaa. Meriläinen kertoo esimerkin jopa omasta tuttavapiiristään, jossa Internetitse on syntynyt ymmärtääkseni hyvä ja onnellinen suhde, ja silti hän on sitä mieltä, että tie toisen sydämeen käy öyhönmäen yrjöpöydän kautta. Ihan kuin olisi jokin merkittävä ero merkkijonojen kirjoittamisella ja niiden lausumisella ääneen.
Ei saatana kun tuo YT-väki onnistuu aina saamaan minut huonolle tuulelle.
- 5.
-
Hmm. Minä ja ystäväni päättelimme jo kymmenen vuotta sitten, baarielämää aloittaessamme, että kapakoissa on mahdoton tutustua kunnollisiin miehiin (tämän todettuamme keskityimme sitten ryyppäämään ja tanssimaan).
Roosa ei sitten vissiin pidä kunnollisista miehistä.
Treffailu sinänsä lieneekin epäluontevaa monelle, mutta kuka käskee mennä puku päällä ravintolaan ja ostamaan kukkia? Miksei voida mennä _tekemään_ jotain, esim. melomaan? Tai uimaan avantoon? Seinäkiipeilemään? Hohtokeilaamaan? Luontopolulle kävelemään ja leiripaikalle paistamaan makkaraa?
Toimintatreffeissä olisi se hyvä puoli, että jos ei keksi puhuttavaa, voi aina keskittyä toimintaan. Ja toisaalta puhuminen on helpompaa ja luontevampaa kun puuhaa jotain. Lisäksi jos toisen mielestä luontopolku olisi mahtava treffipaikka, ja toinen haluaisi mennä oopperaan, voidaan jo siitä päätellä, että tuttavuutta lienee turha jatkaa.
- 6.
-
Ns. treffit ovat peräisin Hollywoodista ja jenkkien TV-sarjoista, joten ei ihme, että ne eivät luonnu suomalaiselle. USA:ssa totutaan tuohon jo lapsesta asti. Se on ihan eri kulttuuri. Ajatelkaapas, että kun esimerkiksi USA:ssa viereiseen omakotitaloon muuttaa uusi naapuri, niin heti mennään hänen ovelleen kakun tai muun lahjan kanssa esittäytymään ja toivottamaan hänet tervetulleeksi!
Suomessa nuoret tapasivat ennen vanhaan talkootöissä, kuten mallassaunassa tai pellavanteossa. Tai kylillä iltaisin joukolla. Useimmiten ilman viinaa, koska humalainen poika tai tyttö oli selvästi juomari eikä sopinut aviopuolisoksi.
”Treffit” olivat sitten sellaiset, että mentiin tytön aitalle koputtelemaan ja pyytämään, saisiko tulla yöksi. Tällainen yö oli tarkoitus viettää täysissä pukeissa eikä mitään sopimatonta saanut tapahtua, mutta tämä perinne tietysti rappeutui (koska rappeutumislajiutumisen lakien mukaan nuoriso aina rappeutuu sukupolvi sukupolvelta yhä huonommaksi).
Eli eipä nykynuorella taida muuta korviketta näille ollakaan kuin se kapakka. Seurakuntamme tilaisuudet ovat tietysti toinen juttu - meillä käy tavattomasti etenkin nuoria tyttöjä - mutta harvoja nykynuoria kuitenkaan kiinnostaa oikea totuus.
- 7.
-
Vaikka tämä Tampereen lahja Suomelle, ”Vittu haisee hyvälle Meriläinen” on kyllä jotain jota en ole koskaan voinut sietää, niin tässä asiassa kuitenkin on hiukan pointia. Paljon hauskempaa on tavata ihmisiä todellisessa maailmassa kun istua yksinään netin ääressä kotonaan, netissähän kaikki ovat kauniita/komeita ja niin fiksuja. Mitä tällä palstalla ja mitä etenkään Panu ei ymmärrä, vaikka siitä on huomautettu useinkin täällä, on se ettei sitä viina tarvitse juoda tolkuttomasti. Useimmille riittää muutama olut/siideri. Örveltäjät ovat erikseen.
Seurustelu/seuran etsiminen on sosiaalinen laji. Valitettavasti kaikki eivät siihen pysty. - 8.
- 9.
-
Meriläisen kommentit kannattanee jättää huomiotta. Kyseinen rouvashenkilö kun näyttää olevan kärsivän jonkinasteisista, ajoittaisista mielenterveyden ongelmista (maanisdepressiivisyys…?) ja on lisäksi erittäin julkisuudenkipeä.
Ihmettelen vain miten sinänsä fiksulta vaikuttava hra Frangen meni naimisiin ko. naisen kanssa.
- 10.
- 11.
-
Paras tapa tavata ihmisiä olisi tietysti harrastukset. Löytyisi samanmielisiä ihmisiä. Vahinko vain, että miesten ja naisten harrastukset ovat pitkälti erilaisia.
Kun olen mieheni mukana alkanut kulkea erinäisissä miestyypillisissä harrastuspiireissä en ole voinut muuta kuin ihmetellä, että missä nämä kaikki kiinnostavat miehet olivat, kun olin sinkku?
- 12.
- 13.
-
”Seurakuntamme tilaisuudet ovat tietysti toinen juttu - meillä käy tavattomasti etenkin nuoria tyttöjä - mutta harvoja nykynuoria kuitenkaan kiinnostaa oikea totuus.”
Niilo on taas aktivoitumassa…
Niilolujaa!!!!!
- 14.
- 15.
- 16.
-
Satunnaislukija,
Ihan mielenkiinnosta: millasia ne kiinnostavat miehet siellä harrastuspiireissä on?
- 17.
-
Sukujen pitää järjestää naimakelpoiset tyttäret avioliittoon runsaiden myötäjäisten kera. Näin on aina tehty, aikajen hamasta alusta asti.
- 18.
- 19.
-
@16: Fiksuja, huumorintajuisia ja rauhallisia aikuisia miehiä, joilla on elämänhallinta kohdillaan. Osaavat puhua asioista. Siis asioista asioista, ei ihmissuhdejutuista välttämättä. Käyttäytyvät mukavasti ja harrastavat kaikkea muuta paitsi kapakointia. Jalat on tukevasti maassa jne.
On siellä sitten toisenlaisiakin, mutta tuollaisia tuntuu olevan enemmistö.
- 20.
-
”Pitäisikin oikeastaan ruveta porukalla häiriköimään kaikkia animeconeja ja muita vastaavia tilaisuuksia Niiloistisilla joukkokokouksilla. Laulettaisiin ”Niilo on Niilo, Niilolujaa” -tyyppisesti sanoitettuja virsiä ja tropareita, jaettaisiin nuorisolle trakuja joissa ei lukisi mitään muuta kuin ”Niilolujaa” ja jos ne kysyisivät jotakin, siihen vastattaisiin vain sanomalla ”Niilolujaa”.”
Hei, loistava idea! Animeconit taidetaan aina pitää Finnconin yhteydessä, ja siellä olen itsekin läsnä, eli voin tulla mukaan huutelemaan ”Niilolujaa”. :D Tämän vuoden conit ovat tosin jo ensi viikonloppuna, eli tapahtuman organisoinnissa tulisi vähän kiire…
- 21.
-
Itse olen sitten sellainen ”ankea reppana” joka viihtyy kyllä täysin yksin (olen epäillyt Aspergerin syndroomaa), jolla ei ole ollut yli kahteen vuoteen yhtään ystävää yläasteen ja sen koulukidutusten jälkeen, mutta joka kyllä mielellään lukee näiltä palstoilta ihmisten ajatuksia, ja lämmittää mieltään käymällä juuri tuollaisilla ”ankeiden reppanoiden” match.com -sivuilla, mutta en missään ”pannaanko?” -ajatuksissa vaan ihan vaan henkisen hyvinvoinnin tähden.
- 22.
-
Noh, niistä harrastuksista. Esimerkiksi teatteri on sellainen, missä on sekä tyttöjä että poikia, samoin monet urheilulajit. Esimeskiksi monissa kamppailulajeissa treenaavat tytöt ja pojat yhdessä siellä dojolla. Liveroolipelit ovat nykypäivänä mainio tapa tavata samanhenkisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia, Unohtamatta partiota.
Tapoja on monia, ja meille nörteille - aivan sukupuolestamme riippumatta - on nykypäivänä paljon enemmän kanavia seurusteluun kuin silloin kun asia oli itselleni vielä akuutti.
- 23.
-
”Äidin unelmavävy on tyttären painajainen”, todettiin muualla blogistanissa.
Feministien tuhannesti kiroama patriarkaatti (käytännössä kaikki sivilisaatiot) rajoitti kaikin tavoin nuorten naisten oikeutta valita puolisonsa - siitä päättivät vanhemmat, suku, klaani jne. Suuresti kehuttu edistysaskel on kuulemma se että nykyään saa hormonihöyryinen 19-vuotias tyttö valita minkä roikaleen hyvänsä, niin kuin savanniajoilta peritytyvät vietit häntä määräävät. Seurauksena loputtomasti avioeroja ja ongelmaperheitä. Noinkohan jo varhaiset sivilisaatiot ymmärsivät että naisen munasolujen hedelmöitys on liian vakava asia jätettäväksi yksin naisen päätettäväksi ja että savannimeininki ei enää kaupungeissa päde? Vaan niin ovat savannien lait kaupunkien baaritiskeille palanneet…
- 24.
-
Miksi Rosa Meriläinen haluaa vahingoittaa ihmisiä?
- 25.
- 26.
-
”Kun olen mieheni mukana alkanut kulkea erinäisissä miestyypillisissä harrastuspiireissä en ole voinut muuta kuin ihmetellä, että missä nämä kaikki kiinnostavat miehet olivat, kun olin sinkku?”
Oikeasti. Mitä ihmettä? Johan jo itse totesit missä ne oli. Ne oli siellä muiden miesten kanssa harrastamassa miestyypillisiä harrasteita. Jos ei ikinä poikkea omista rutiineista ja tee asioita toisin niin ei sitä varmasti törmää erilaisiin ihmisiin. Pätee niin miehiin kuin naisiinkin.
- 27.
-
Meriläisen kirjoituksen suurin ansio on tietenkin se, että se julkaistaan Hesarissa, mutta julkaistaan siellä paljon muutakin tuubaa. Näin yleisesti ajatus on tietenkin se, että ajan viettäminen omassa vertaisryhmässä ja ihmisten ilmoilla parantaa flaksia, kun taas kotona synkistely ja blogien kommentoiminen ei. Jos uskoo, että vain baareissa viinaa vetävillä jääkiekkoilijamisseillä voi käydä flaksi, kärsii vahvasta todellisuuden tuntemuksen puutteesta sekä halusta vierittää vastuu omasta flaksistaan muille, tässä tapauksessa tämän maailman rosameriläisille. Jos välttelee kategorisesti baareja, luulisi tällöin vertaisryhmänkin löytyvän baarien ulkopuolelta; jos ei viihdy tietyn ihmisryhmän seurassa, se ei ole varsinaisesti näiden ihmisten vika, kuten ei myöskään se, jos nämä eivät viihdy seurassasi. Kyse ei ole raittiudesta, introverttiudesta tai ulkopuolisuuden tunteesta, nämä kun eivät ole erityisen harvinaisia luonteenpiirteitä.
Meriläisen lähestymistapa toimii tietenkin paremmin parikymppisenä kun aika on halpaa ja kavereiden kanssa hengailu elämäntapa. Tuottamukselliseksi kumppanin etsinnän välineeksi tästä menetelmästä ei työssäkäyvälle kolmikymppiselle ole. En näe baareja ja/tai alkoholin käyttöä eivät ole erityisen olennaisia tässä menetelmässä, vaikka tätä Meriläinen mukarohkeasti vihjaakin.
Vastoin Meriläisen teesejä, nettitreffit ovat osoittautuneet verrattoman kustannustehokkaaksi tavaksi tavata ihmisiä ja vieläpä sellaisia joita voisi olettaa haluavansa tavata, kun oma aika on käynyt liian arvokkaaksi tuhlattavaksi. Treffit sovitaan kapakkaan siksi, että siellä pitää oikeasti keksiä sitä puhuttavaa – ja sieltä pääsee helposti pois jos kemiat eivät toimi. Sivistynyt ja tilannetajuinen ihminen löytää aina puhuttavaa, mutta viinanjuonti ja sänky seuraavat vain jos ihminen miellyttää. Sitä ehtii myöhemminkin meloa, paistaa makkaraa tai tuijottaa taidepläjäystä.
Kuten kaikki tietävät, puskaraiskauksen tai paloittelumurhan kohteeksi joutuminen eivät ole erityisen relevantteja huolenaiheita tässä maassa, ja satunnaista katuväkivaltaakin saavat pelätä enimmäkseen miehet. ”Radalla” käyvät vuonna 2008 korkeintaan S-etukorttiravinloita suosivat amatöörit ja juttaurpilaiset. Edistyneemmille alan harrastajille kapakkailta ei tietenkään tarkoita kännissä riekkumista. Tosin viimeksi kun näin Meriläisen baarissa, tämä uhattiin heittää pihalle öyhöttämisen seurauksena. Hmm…
Mielestäni on hieman harmillista että Panu taitavana kirjoittajana tuottaa hieman kuin viran puolesta jokaista oikeasti (no, itseäni) kiinnostavaa artikkeliaan kohden pari-kolme anekdootin ja kärjistyksen vakaalle alustalle rakennettua kirjallista olkiukkoa, jotka sitten polttaa kannustusjoukkojen lyödessä tahtia. Itse asiassa tarkemmin ajateltuna, ehkä kyseessä onkin YTHS:n salaisella rahoituksella verkossa tarjottavaa vertaistukea nuorille miesopiskelijoille ;-)
- 28.
- 29.
-
Panu, ikävä kyllä elämä on sellaista. ”Olemalla oma itsensä” ei saa kuin ongelmia. Seurustelu on peli, mitä pitää osata pelata - se on näyttelyä ja teeskentelyä alusta loppuun. Varsinkin niissä meno- ja bailupaikoissa.
Kun itse menen kapakkaan, se on pubi ja menen sinne ottaakseni yhden. Jotain hyvää pintahiivaolutta tai outoa belgialaista. En pariutuakseni.
- 30.
-
”Seurustelu on peli, mitä pitää osata pelata - se on näyttelyä ja teeskentelyä alusta loppuun. Varsinkin niissä meno- ja bailupaikoissa.”
Joskus olen itseironisella päällä ja käyttäydyn baarissa todella kylmästi ja välinpitämättömästi esim. naisia kohtaan ja tällöin he ovat aivan eri lailla kiinnostuneita minusta kuin, jos selittäisin jotakin omana itsenäni. En tietenkään innostu tästä vaan loukkaan heitä mahdollisimman kierosti, koska nautin siitä.
Hiljainen raivo elää…
- 31.
-
Minä jätin Erkon media-, mafiatuotteen tilaamatta ,monestakin syystä, ja nyt olen paljon iloisemmalla paremmalla päällä kuin vuosiin.
- 32.
-
”Jos uskoo, että vain baareissa viinaa vetävillä jääkiekkoilijamisseillä voi käydä flaksi, kärsii vahvasta todellisuuden tuntemuksen puutteesta sekä halusta vierittää vastuu omasta flaksistaan muille,”
Solutus-opiskelija-asunnossa havaittua: kämppis hankki jostain jäääkiakkohokkarit ja kehua retosteli pelaavansa jääkiekkoa puhelimessakin, ja sai kiihkeitä naisteekkareita. - 33.
-
”ehkä kyseessä onkin YTHS:n salaisella rahoituksella verkossa tarjottavaa vertaistukea nuorille miesopiskelijoille ;-”
Tuskin, YTHS/opiskelijajärjestöt ajavat alkoholin ns. ”kohtuu”käyttöä vallitsevaksi normiksi, eli kaikkien pitäisi nyt YTHS:n mukaan alkaa juomaan viinaa. Menkääpä opiskelijat YTHS:lle ja tehkää jossain yhteydessä tiettäväksi, ettei kuluta alkoholia, niin reaktio on että painu saatanan friikki takaisin sinne kiven koloon.
- 34.
-
Oikeasti oikeaan asiaan Jumala kyllä lähettää sinulle kauniin naisen, jonka kanssa menet naimisiin, perustat perheen ja herra siunaa lapsilla. ”Seurustelu/baari/vastakkaiseen sukupuoleen edustajiin tutustuminen” taas tarkoittaa esiaviollisen haurauden hakemista.
- 35.
- 36.
-
MITÄS TÄMÄ HÖGÖILY ON—————–
- 37.
-
34: No kiva kuulla, se kauneushan tässä pääasia onkin, että sellaista naista tässä odotellessa. Rumia naisiako Jumala ei sitten lähetä kenellekään miehelle? Lapsia ei tarvitse tulla, ja jos joskus sattuu tulemaankin, niin varaosiksi myyn heti! Kuinkahan minä sen hauraammaksi tulisin seurustelemalla tai baarissa tai vastakkaiseen sukupuoleen tutustumalla? Kaikki tuntemani ovat oikeastaan vain lihoneet suhteessa. Avioliitossako jotenkin välttää haurauden ja iän mukanaan tuoman haurastumisen?
Mitä täällä amatöörit itkee, että ”baarista saisi kännissä, mutta kun ei kiinnosta mennä”. Hah! Tosi ATM ei saa edes baarista kännissä!
- 38.
-
Eikös Rosa Meriläinen ole jo hyvän aikaa ollut tukevasti keski-ikäistynyt vaimo- ja äiti-ihminen? Toisin sanoen rohkenen epäillä hänen tarjoamiensa pariutumismetodien ajankohtaisuutta.
Tunnistan kyllä hyvin ”lähdetään panemaan” –lähestymistavan kontekstin. Se oli, arvattavasti siihen aikaan, kun Meriläinen itsekin oli parhaassa pariutumisiässä, relevantti ajattelu- ja toimintatapa suburbaanissa, lähinnä työväenluokkaisessa ja ammishenkisessä kulttuurissa – ja laajemmallakin. Se oli kulttuuri, jonka monia ilmenemismuotoja voi aivan perustellusti kutsua Öyhönmäen yrjöpöytäläisyydeksi. Toki se oli paljon muutakin.
Meriläinen ajaa mielestäni oikeaa asiaa siinä, että tuo kulttuuri oli useimmille nuorille suhteellisen helppo pariutumistavoitteiden toteuttamiskenttä. Vaikka perinteisiä sukupuolirooleja pintatasolla jossakin määrin (yli)korostettiin, käytännössä se myös tasa-arvoinen kulttuuri, koska molempien sukupuolten ei ollut vain sallittua vaan peräti suotavaa tehdä aloitteita toisilleen. Sellainenkin hahmo – sanotaan nyt vaikka ujommanpuoleinen nörttipoika - jonka nykyisin raportoidaan jäävän huomiotta, todennäköisesti tuli vastakkaisen sukupuolen taholta huomioiduksi, kunhan vain oli riennoissa mukana (esim. maaseudun ja pikkukaupunkien nuorisokulttuuriin ja halvan polttoaineen aikaan olennaisesti kuulunut kuski-instituutio tarjosi viinaa karttavalle ajokortilliselle nuorelle aseman niin tapahtumien kuin pariutumisriittienkin keskipisteessä).
Arvelen, että ainakin 1980-luvulta 1990-luvun alkupuolelle mainitunkaltainen suoraviivainen toimintakulttuuri oli jopa vallitseva useimmilla nuorten ihmisten elämänkentillä, huolimatta siitä, vaikka olisi eletty ulkoisilta puitteiltaan aivan erilaisessa ympäristössä, kuten yliopisto-opiskelijaelämässä (ehkä lama-aika pitkitti tällaisen suhteellisen mutkattoman ja kansanomaisen kulttuurin säilymistä, joskin samaan aikaan myös kovemmat ajattelutavat ja arvot alkoivat nostaa päätään). Tänäkin päivänä kyseinen kulttuuri on olemassa, mutta käsitykseni mukaan lähinnä vain alkuperäisessä ympäristössään, ei enää vallitsevana.
Nuorison ja nuorten aikuisten kulttuurin monimuotoistuttua koko laman jälkeisen ajan ja erityisesti 2000-luvulla Meriläisen neuvoja voinee yhä harvempi onnistuneesti soveltaa. Guod licet gothoris, non licet adulescentibus asticis, ja silleen…
(Tähän kommenttiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Olen Meriläistä vanhempi ja poistunut pariutumismarkkinoilta hyvinkin puolitoista vuosikymmentä sitten, joten omatkin näkemykseni lienevät hyvin epäajankohtaisia.)
- 39.
-
”Mitä täällä amatöörit itkee, että ”baarista saisi kännissä, mutta kun ei kiinnosta mennä”. Hah! Tosi ATM ei saa edes baarista kännissä!”
Jaa ettei ATM saa baarista edes känniä, kaloista ja naisista puhumattakaan.
- 40.
-
”..ujommanpuoleinen nörttipoika - jonka nykyisin raportoidaan jäävän huomiotta, todennäköisesti tuli vastakkaisen sukupuolen taholta huomioiduksi, kunhan vain oli riennoissa mukana..”
Ei pidä paikkaansa. Nörtit ovat kautta aikojen jääneet ilman, vaikka olisivat kuinka 'riennoissa mukana'. Eipä silti, että monikaan nörtti olisi uskaltautunut 'rientoihin mukaan', koska se ei ollut niinsanotusti nörttiturvallinen elämäntapa.
Siis jos nörtti eksyy YTM's-and-women-only-pippaloihin, niin ei tarvinne kertoa mitä hänelle tapahtuu..
- Vortac
- 41.
-
Ja sen verran unohtui edellisestä kommentistani mainita, että vaikka nörtti sitten olisikin jossakin riennossa sattumalta mukana, ja vaikka nörtille siunaantuisikin tilanne, jossa nainen tekee aloitteen, nörtti ei kokemattomuuttaan ja feministisine, päässä kolisevine valheineen uskalla silti kajota naiseen, vaikka nainen tanssisi lapdancea nörtin sylissä - koska se olisi jotenkin väärin kajota naiseen, jota ei edes tunne, sehän ei olisi naista kunnioittavaa käytöstä ja naiselta ei olisi kysytty vielä edes lupaa!
Toki nörttikin haluaisi tuossa tilanteessa kaikenlaista ja haavekuvat pyörivät päässä, mutta nörtti katsoo itsensä hyväksi ja kunnolliseksi ihmiseksi kun ei loukkaa naista kajoamalla häneen törkeästi ja eläimellisesti, vaan hän on sisäistänyt feministiset valheet niin lujasti, että nainen saa käytännössä vaikka hieroa pilberoaan nörtin naamaan ilman että hän uskaltaa tehdä mitään siinä pelossa, ettei häntä syytetä hyväksikäytöstä, sekä kunnioituksesta naista kohtaan (nörtti on kuullut ja lukenut joka paikasta, että naisia pitää kunnioittaa)..
Suoraan voin kertoa omasta elämästäni, että jos olisin aiemmin tajunnut tosiasiat elämästä, mulla olisi aika paljon isompi kasa pilberoa elämäni kirjaan nivottuna kuin nyt. Tilaisuuksia meinaan olisi ollut roppakaupalla, mutta minä mieluummin 'kunnioitin naista' kuin kajosin, koska luulin että niin pitää tehdä.. ja että olisi luvatonta ja kauhistuttavaa tehdä toisin. Ai että kun voisi aikakoneella kuiskuttaa menneisyyden minän korviin muutamat tosiasiat niin olisi vähän erilainen historia mullakin.. mutta eipä sillä enää niin väliä toisaalta, ehkä on parempikin etten ainakaan joutunut liikaa palvomaan eläimellisiä himojani vaan pystyin kehittämään sieluanikin hivenen.
- Vortac
- 42.
-
Rosan kirjoitushan oli täynnä ironiaa, joka nimenomaan kohdistuu myös suomalaiseen kännikulttuuriin - eikö tätä nyt tajuttu?
- 43.
-
Baari on kyllä universumin huonoin tutustumispaikka. Musiikin yli joutuu huutamaan ja ympärillä on humalaisia ihmisiä. Raittiusintoilijan on tietenkin turha etsiä kumppania mistään juottolasta ja muutenkin turha käydä baareissa, koska niissä on yleensä törkeän huono alkoholiton juomavalikoima (colaa, appelsiinimehua vain kivennäisvettä?)
Meriläisen kirjoituksessa oudointa oli kännitapaamisen esittäminen jotenkin aitosuomalaisena perinnäistapana, kun ottaa huomioon, että muutama vuosikymmen sitten yli puolet naisista ei käyttänyt alkoholia laisinkaan. Itse valitsisin oikein vaivaannuttavan asialliset jenkkitreffit noista vaihtoehdoista, kuuleepa ainakin, mitä toinen puhuu.
- 44.
-
Rosan kirjoituksen oli parasta olla harjoitelma ironisesta tyylistä, sillä suoraan lukemalla sitä ei ironiaksi tajunnut.
Ja näistä treffeistä: ne voidaan tehdä tekijöittensä näköisiksi, ei ole mikään pakko mennä mutustelemaan ravintolaan ja änkyttämään sivistyneitä fraaseja. Vähän tuppisuisemmille sopii varmasti paremmin jonkinlaiset toimintatärskyt, oli se sitten kävelyä, lenkkeilyä, shoppausta tai vaikkapa ajelua aasta beehen torikin kiertäen. Tärkeintä on se yhdessä vietetty aika.
Sosiaalisille ihmisille ravintolaan meneminen kaksistaan tuntemattoman ihmisen kanssa ei ole mikään juttu, mutta vähän epävarman ihmisen mielestä tilanne on vähemmän mukava. Yhdessä tekeminen voi olla se tarvittu kainalosauva, millä klonkataan alun karikkojen yli, kunnes juttu alkaa luistamaan.
Itse suosin jotain yhdessä puuhaamista, jota ei oikein edes treffeiksi mainosteta etukäteen. Puolet huvista on arvailla, onko tässä mitään ilmassa vai ei ja lisäksi kummallakin on kunniallinen&helppo pakotie pois tilanteesta. Pienemmät paineet myös antavat rentoudelle paremmat mahdollisuudet. Et silleen minä tästä ajattelen. Tästä jää myös haaviin ns. tuttavia, joiden kanssa voi harrastaa näitä puuhailuja, vaikkei mitään seurustelua synnykään eli luoda sitä sosiaalista verkostoa.
En siis oikein kunnioita Rosa M.:n kolumnia, en sen sisältöä enkä tyyliä.
- 45.
-
Mulla noi treffit ja tutustumiset on menny omalla painollaan,
sen jälkeen kun molemminpuolista kiinnostusta tai väreilyä on tullut ilmaan. Joskus on tosin vähän hankala selvittää onko sitä väreilyä oikeasti vai ei.En mä esim. mieti, että pitäiskö toimia nopeasti, vetää viinaa tai olla coolimpi. Jos vastapuoli kiinnostuu, todennäköisesti törmään häneen myöhemmin jossain ja saatan ehdottaa jos haluaisi tulla mukaan mökille tms. Sitten olenkin ollut ihmeissäni kun vastapuoli onkin ihan umpikostunut ajatuksesta. On nimittäin tullut aika perusteellista halveksintaakin naisten taholta. :-)
- 46.
-
Mitä muuten vielä tulee tuohon iskemiseen, niin unohtui mainita yksi olellinen seikka. Nimittäin se, että on järkevämpää sanoa naiselle olleensa vaikka viisi kertaa naimisissa, ja eronnut, kun että on ollut vain kerran. Vaikka keroitis että hadelta tuli bänät kun oli niin paljon hakkaamista, niin ei sillä ole varsinaisesti merkitystä.
Eli naisen ns aktivoitunut käyttöjärjestelmä joka on visuaalisessa monitorissa saattaa aluksi reagoida siihen, kun sanoo että olisi kuudennen paikka tarjolla, että kommunikatiivisia ilmaisuja käyttäen, saattaa jopa kertoa että kyseessä on pelimies tms, mutta operatiivisysteemi, joka kuitenkin on oleellisempi entiteetti, tulkitsee tuon ihan eri tavalla. Operatiivisysteemi nimittäin on koodattu sellaiseksi, että:
JOS
Y X 5 = B
B = +5Eli tuo tarkoittaa että operatiivisysteemi antaa sellaisen signaalin, suunnilleen että:
”Jos kerran viisi samanlaisella operatiivisysteemillä varustettua on aikaisemmin mennyt tuon Y entiteetin kanssa naimisiin, on hyvin todennäköistä että hänellä on antaa jotain meidänlaisille operatiivisysteemeille.”
Moraalilla ei ole mitään merkitystä, ja jos menee deitteille, on fiksumpaa sanoa olevansa naimisissa kuin vapaa. Vaikka pintapuolinen käyttöjärjestelmä antaisi negatiivisia visuaalisia ja kommunikatiivisia signaaleja, kannattaa aina yrittää iskeä siihen rakenteelliseen käyttöjärjestelmään.
- 47.
- 48.
-
Joillekin ihmisille julkisuus on sellainen huume jonka saamiseksi tehdään mitä vain. Ja mitä tyhmemmässä päässä se julkisuuden himo asuu sen karmeammat on esiintulot. Rosa on kohtalaisen tyypillinen edustaja tämän julkisuuskipeän joukon mutasarjassa johon kuuluu myös nämä salarakkaat ja eroottiset tanssijat, alusvaatemallit jne. Jotkut näistä julkisuusvammaisista kierrättävät julkisuuden tavoittelussaan ulkosynnyttimiään ja poikaystäviään/aviomiehiään, jotkut taas puhuvat paljon siitäkin josta eivät yhtään mitään tiedä/ymmärrä. Rosan mielipiteitä lukevien naisten kannattaisi kuitenkin muistaa että kiertopalkinnoilla ei ole arvoa kuin joissakin urheilulajeissa.
Ammattitaitoisille toimittajille nämä meriläiset ja muut mutasarjalaiset muodostaa sen ”villtiketjun” joka otetaan peliin kun asiallista asiaa ei ole ja jostakin pitäisi kirjoittaa. Tosin osa toimittajista kuuluu journalistiikan mutasarjaan ja todella pitävät tällaisia juttuja ainakin ”mutasarjan Pulitzerin” arvoisina. Kiitos taas Panu. - 49.
-
Rosan juttu oli ihan hyvä ja yhteneväinen sen todellisuuden kanssa, jossa itse elän ja olen elänyt. Viherfemakoista en pidä. Raittius on mielenkiintoinen asia; tuntemani sreittarit eivät ole vouhottajia ja julistajia. Tuntemani AA -laiset ovat aika kammottavia huumorivammaisia.
- 50.
-
”Siis jos nörtti eksyy YTM's-and-women-only-pippaloihin, niin ei tarvinne kertoa mitä hänelle tapahtuu..”
No, halkean uteliaisuudesta - mitä hänelle tapahtuu?
Te saatte pojaksi syntymisen kuulostamaan maailman kauheimmalta onnettomuudelta. Ei kai se älyllissuuntautuneen miehen elämä sentään _noin_ kamalaa voi olla?
Ehkä en ole itse paras puhumaan aiheesta, sillä maailmassa on moninverroin enemmän huippuälykkäitä miehiä kuin huippuälykkäitä naisia, ja itseäni eivät ne ”ytm”:t ole ikinä kiinnostaneet. Mutta sama kertomus toistuu kerta toisensa jälkeen: väkivalta, koulukiusaaminen, syrjintä, henkinen kiusaaminen, sosiaaliset ongelmat.
- 51.
-
Ironmistress
Ei se älyllisesti suuntautuneen elämä ole sen ihmeempää kuin muidenkaan jos on sosiaalinen. Epäsosiaalisen elämä on aina vaikeampaa kuin sosiaalisen, olipa älyä tai ei.
- 52.
-
”Ei pidä paikkaansa. Nörtit ovat kautta aikojen jääneet ilman, vaikka olisivat kuinka 'riennoissa mukana'. Eipä silti, että monikaan nörtti olisi uskaltautunut 'rientoihin mukaan', koska se ei ollut niinsanotusti nörttiturvallinen elämäntapa.”
Onko oletus se että nörtti on sisäänpäinkääntynyt ihminen? Onko sosiaalinen nörtti mahdoton ajatus?
- 53.
- 54.
- 55.
-
Minäkin kieltämättä luin tuon Meriläisen kirjoituksen itselleen naureskelevana, herjana hassua tuntemusta kohtaan, että ”ihan selvästi on näin, vaikka mitään järkeähän tässä ei ole”. Toisin sanoen itseironisena. Muut tulkinnat tulivat mieleen vasta kun luin tämän kirjoituksen ja kommentit.
Tietysti monet kokevat tuon Meriläisen kuvaaman ”ihan selvästi on näin” mutteivät suinkaan naureskele kokemukselleen.
- 56.
-
Eufemia, todettakoon että satiiri on maailman vaikein huumorin laji. Freukkarit lopettivat jossakin vaiheessa laulun ”Buuri Johannesburgista” esittämisen keikioilla, koska se ymmärrettiin jatkuvasti väärin. Todettakoon näin, että jos Meriläisen teksti /oli/ satiiria, niin parodiahorisontti on jo ylitetty.
Panu: Auts.
- 57.
-
”Kyllä nörttikin on sosiaalinen sellaisessa porukassa, jossa hän kokee olevansa hyväksytty”
Enpä taasen tullut ajatelleeksi tuota. Meinasin nimittäin sanoa että olen tavannut hyvin sosiaalisia nörttejä, mutta niissä tilanteissa he ovat olleet kutsuttuja esitelmöitsijöitä ja asiantuntijoita, joten ympäristö on ollut hyväksyvä. En siis tiedä miten sosiaalisia he ovat normaalielämässään. Tunnen toki sisäänpäinkääntyneitä nörttejäkin (Kukapa IT alalla oleva ei tuntisi), mutta suurin osa vaikuttaa sosiaalisilta taidoiltaan ihan normaaleilta. Tosin on myönnettävä että stereotypia pitää sikäli paikkansa että ne todelliset spesialistit tuntuvat lähes järjestään olevan sisäänpäinkääntyneitä hiljaisia puurtajia.
- 58.
-
41 –> Vortac. Nappi kirjoitus.
Tuotakin aihetta on käsitelty joillakin DJ'ing-sivuilla (donjuanismi, kvg). Vaikka ko. sivuilla on kaikenlaisia omituisuuksia, mm. naisvihamielisyyttä ja selvää valehtelua, löytyy niiltä moniakin asioita, joita itse kunkin on syytä miettiä.
Yksikään minun tuntemistani kunnon häntäheikeistä ei erityisemmin kunnioita naisia, ainakaan selän takana. He viittaavat usein panoihinsa ”pilluina”, eikä heidän tarvitse olla uskollisia edes vaimoilleen. Mutta fjöösasta heillä ei ole puutetta. He saavat lähes aina pienen kapakkakierroksen jälkeen naisen mukaansa pantavaksi jos muut edellytykset ovat kunnossa (panopaikka, ei koomahumalaa). Edes epäsiisteys ja selvä narkomania eivät estä seuran saantia, sanoivat ”ruusan” kaltaiset ”ihmissuhdeasiantuntijat” mitä hyvänsä.
Olen muuten Panun kapakka/humala-vastaisuudesta hieman eri mieltä. Minun mielestäni nopein tapa tutustua ihmiseen kunnolla on hänen juottamisensa sellaiseen tilaan, että hänen estonsa liukenevat ja arkiroolin takaa astuu näyttämölle pidäkkeetön oma-itse. Viina on niin kova päihde, että se murtaa lujimmankin asiallisuuden muurin, jonka ihminen on ympärilleen rakentanut. Muutama tukeva napanderi ja ihminen alkaa avautumaan jopa tuntemattomille mitä ihmeellisimmistä asioistaan!
On sitten aivan eri asia, saako kännissä stondista ja jos saa, onko kyseisessä elimessä enää mitään tuntoaistia :-)
Törmäsin muuten taannoin erääseen ”mielenkiintoiseen” sivustoon. Alkaessani lukea tämän sivuston sisältöä, vaivuin ikään kuin eräänlaiseen hypnoosiin ja olin pakotettu katselemaan tarjottua materiaalia sivu toisensa jälkeen, kuin jonkin näkymättömän voiman pakottamana. Kommentoimatta enempää:
http://sociologicalimages.blogspot.com/
Että HUH - HUH ! ! !
- 59.
- 60.
-
Meneekös kovasti ohi aiheen, mutta oli puhe myös valtakulttuurista. Tuo on nimittäin äsken askarruttanut, kun on sattunut eteen, ja enemmän kuin kerran. Valtakulttuurissa on erilaisia mafiakonsteja, joita käytetään erilaisina valtamekanismeina heitä kohtaan, jotka eivät ”subordinate themselves under” näitä mekanismeja. Sosiaalisia sanktioita sun muita. Ei kannata olla mitään suhdetta noihin mekanismeihin, siis niin, että niitten kautta lähtisi peilaamaan, on Tony M:n suositus. Tosin, monestian ensin kuuluu rakentaa sellainen sosiaalinen verkosto tms, että siihen riittää pokerikäsi. Noh, yleensä tämä mekanismi tosin muuttuu henkilöä kohtaan joka osaa luoda jonkinlaisen vapauden noista mekanismeista, niin, että mekanismi tiedostaa sen, ja ymmärtää ettei se pysty sitä haavoittamaan, saattaa jopa antaa mitaleja ja kiillottaa kenkiä.
Täällä nyt vaan ihmetyttää mikä on koko fenomeniin niinkuin funktio ikäänkuin?
- 61.
-
Ai niin, kyse on tietenkin vallasta, etenkin ontologisesta, onkos jollain lainata jotain Niitscheä tai Ben Tsyskovistsia?
- 62.
-
Valtavirtanaiset saavat nörtit vihaamaan itseään, nörttiyttä ja naisia. Tämä on yksi pahimpia ongelmia.
- 63.
-
Voisko näihin juttuihin laittaa vähän tarkemmat lähdeviitteet (esim. pvämäärä), että voisi kaivaa jostain sen alkuperäisen jutun esille?
Kiitos jo etukäteen..
- 64.
-
Panu, se hobbesilainen ”kaikkien sota kaikkia vastaan” on ihmisen luonnontila. Jollet usko, tutustu sademetsien heimokulttuureihin. Ne ovat jatkuvassa sotatilassa naapuriensa kanssa.
MOlavi: Tiedostin tuon saman itse jo teininä, ja juuri sen vuoksi en itse olekaan noista ”ylemmän tason miehistä” (hah!) ikinä välittänytkään - heidän kanssaan minulla ei ole henkisesti mitään yhteistä. Tulen mieluummin kohdelluksi hyvänä jätkänä kuin huorana, ja kuuntelen mieluummin rehellistä misogyniaa á la Panu kuin valheellista imartelua.
Mitä taas aviolliseen uskottomuuteen tulee, niin sellainen ihminen, joka pettää oman puolisonsa, pettää kyllä ihan kenet tahansa ihan missä diilissä tahansa.
- 65.
-
59 —> Panu (Panu, Panu, Panu…)
Kyllä se alkoholijuttu on kulta pieni ihan totta. Ikävää vain, että se tuntuu toimivan lähinnä kielteisien ominaisuuksien osalta. Paraskaan ”hyvää kaveria” teeskentelevä juippi ei pysty peittelemään kusipäisyyttään, kun tarpeeksi keittojen kanssa läträä. Menepäs joskus jonkun puolituttusi kanssa seuraamaan humalan eri asteita.
Jossakin vaiheessa ihmisille tulee flänässä eräänlainen pakko alkaa avautumaan. Ja nyt en siis välttämättä puhu sivistyneestä pikkutissuttelusta vaan kunnon hapottamisesta. Pyydä häntä vaikka kommentoimaan työpaikkansa ilmapiiriä kunnon tuiskeessa.Itse sodasta en tiedä, mutta inttiaika lopulta sai minut varmistumaan asiasta: ihmisistä paljastuu aivan uusia piirteitä kun heitä rasitetaan sietokyvyn rajoille. Tämä on kiistaton fakta.
Monet armeijaa käymättömät naureskelevat, että intissä vaan leikitään sotaa ja pokkuroidaan, mutta naamat, joita näin esim. 3:n viikon Rovajärven reissun aikana eivät olleet kovinkaan leikkimielisiä. Nyrkitkin heiluivat. Jos et usko, anna minulle 2 yötä ja päivää aikaasi talvisessa metsässä ja puhutaan sitten uudestaan..
Monilla mukavilla ”leikkileireillä” näin, kuinka korskeat lätkäbodaripullistelijapojut sortuivat muutamassa päivässä melkein itkua tihrustaviksi passiivisiksi mytyiksi, jotka kiukuttelivat esim. minulle pienimmistä asioista, kun pysyin viilipyttynä vaikka eteen tuotiin paskahatullisia aterioitavaksi kiihtyvällä tahdilla, kellon ympäri…(AJOOOOOON!!!)
Toisaalta sitten näin, kuinka moni fyysisesti heiveröisenoloinen ja hiljainen kyyppari paljastui kaikin tavoin lähes hämmästyttävän kestäväksi. Viimeistään intin jälkeen olen osannut asettaa kaikenlaiset uhoajat ja itsekehujat omaan arvoonsa: ”uskon, kun näen”.Mutta mainostetaanpa vielä: http://sociologicalimages.blogspot.com/
-Todellakin, ”Seeing Is Believing”! - 66.
-
Molavi, tuo viinajuttu on ihan totta. Muistan tuon omilta opiskeluajoiltani. Minulla oli sattuneesta syystä aina kotitekoista häppää tarjolla, jota tarjoilin mielelläni kavereille kotonani. Kun opiskelijakaverini sitten muutaman lasillisen avautuivat minulle (in vino veritas), niin silloin todella ymmärsin, mitä tarkoittaa ”keskiluokan perhehelvetti”.
Mutta tuota inttijuttua en ymmärrä. Olen ollut partiossa mukana seitsenvuotiaasta sudarista lähtien, ja olen nukkunut teltassa säässä jos jossakin. Kertaakaan ei ole tarvinut edes ääntä korottaa. Mikä miehissä on vikana, jos pitää tuolla tavoin kiukutella. Vai onko vika asevelvollisuudessa itsessään: kun armeijassa ollaan pakolla, vasten tahtoa, alkaa häiriökäyttäytyminen aivan kuin vankilassa.
- 67.
-
66 —> Ironmistress,
Kuten sanoin, antakaa minulle pari vuorokautta aikaanne metsässä, niin ymmärtänette. Lapsipartiolaisia ei minun tietääkseni saa kiduttaa? Partiosta voi halutessaan lähteä laputtamaan.
No, selitän hieman: herätys klo 06, nopea amatöörien tekemä kuvottava aamiainen jäähtyneenä, rankkoja harjoituksia ja marssimista koko päivän ajan täyspakkauksen ja mahdollisten muiden varusteiden kanssa (+40kg), välillä pahanmakuista liian kylmää ruokaa syöden, sitten illalla teltta pystyyn kiireesti ja vaikka on helvetin kylmä, kukaan ei tietenkään ymmärtänyt ottaa polttopuita, joten savuavia laho- ja tuorepuita kamiinaan, sitten unta 20 minuuttia, jonka jälkeen hälytys, ylhäällä 4 tuntia, ”unta” 2 tuntia kuorsaavien tollojen kanssa sankassa savussa ja sama alusta. Kaikki tämä tietysti pakkasessa märissä vaatteissa, joita ei ole mitään mahdollisuutta kuivattaa. 38 astetta kuumetta päälle. Vittuilua ja hoputtamista. Jne, jne jne… Oliko teillä partiossa tuollaista? 3 viikkoa putkeen? Minä en tuohon edes jaksa luetella mitä kaikkea muuta pikku puuhaa tykistöleirillä päivän mittaan tulee puuhasteltua. - 68.
- 69.
-
Molavi, yleensä partioleirit ovat myös paljon paremmin organisoituja, eikä niissä johtaminen perustu mouhoamiselle ja huutamiselle. Ei ole ihmekään, jos tuollaisella menolla sitten saadaan häiriökäyttäytymistä syntymään. Kuulostaa siltä että siellä ovat motivoitumattomat johtamassa haluttomia, ja kyvyttömät yrittävät panna taitamattomat saamaan aikaan mahdottomia. En näe tuossa kuvaamassasi mitään ”äärimmäisiä olosuhteita” tai sietokyvyn testaamista - pelkästään vain tyhmyyden ja yleisen kädettömyyden aiheuttamaa turhautumista, ja älykäs ihminen tekee kaikkensa ollakseen joutumatta tuollaiseen tilanteeseen.
Panu, ”ankarat sosiaaliset suhteet” ovat omiaan aikaansaamaan kränää heimon sisällä, ja sitä, miten tällaisissa heimokulttuureissa, varsinkin polygaamisissa sellaisissa, eletään, voi lukea vaikkapa Vanhasta testamentista. Jatkuvaa riitelyä, selkäänpuukotusta ja kyräilyä, murhia, insestiä ja petoksia. Lloyd deMause sekä Jared Diamond kirjoittavat omaa karua kieltään tällaisista heimokulttuureista ja niiden sisäisistä suhteista.
- 70.
-
Panu,
mikä siinä on, että nykyaikana ei voi lukea rauhassa edes kirja-arvostelua netistä, kun siitä putkahtaa vieteriakan tavoin esiin feministinen näkökulma ja ”naisten alistamisen ilmeisyys” teoksessa!!!
Alkaa pikku hiljaa olla mitta täysi…
- 71.
-
Tuo ”ihminen on oma itsensä vain humalassa” on aika kiinnostava väite. Jos sitä on uskominen, iso osa ihmiskunnasta on väkivaltaisia paskiaisia, tuhoamishaluisia apinoita tai ruikuttavia tylsimyksiä. Ja lopuilla on huonot jutut hyvin alhainen älykkyysosamäärä.
Tarkemmin ajatellen tuo saattaa olla täyttä totta. Meidän on siis tehtävä kaikkemme, ettei ihmisten todellinen luonne milloinkaan putkahtaisi pinnalle.
- 72.
- 73.
-
69 —> Ironmistress
Turha näköjään yrittää selittää. Harva näemmä ymmärtää mitään, ennen kuin on itse kokenut.
Kolmannen kerran: voin järjestää halukkaille pari vuorokautta laatuaikaa metsässä.
Olosuhteet Suomen intissä eivät varmaankaan ole pahimpia mahdollisia, mutta yksikin viikko talvisessä metsässä, huonolla ruoalla, märillä vaatteilla, unenpuutteessa rankkaa työtä tehden on jotain sellaista, jota harvempi suomalainen ”siviili” joutuu koskaan kokemaan.
Mutta aika kultaa muistot ja voin sanoa itselleni: ”ettepäs kusipäät murtaneet minua!”
Olit kyllä oikeassa kyvyttömyydestä ja motivoitumattomuudesta.Uskon, että armeijan leiriolosuhteissa toimii normaali kellokäyrä kuten erilaisissa katastrofeissa: (kuulemani version mukaan) 10% ottaa ohjat, 80% seuraa ja loput 10% alentaa itsensä toimintakyvyttömiksi hysteeriköiksi, olkoot vaan minkälaisia ”sankareita” puheissaan. Jos ette ole olleet missään vastaavissa (esim. onnettomuus-)tilanteissa, älkää vaivautuko esittämään vastakkaisia mielipiteitänne.
Itse olen kasvanut ulos siitä luulosta, että minäkin olisin maailman paras ihmistuntija.
- 74.
-
MOlavi, jos kyvyttömät yrittävät saada motivoitumattomia tekemään mahdottomia, ja koko soppa on organisoitu päin hanuria, tuloksena on megaluokan pelleilyä ja gigaluokan turhautuminen ja sitä seuraava v-utus. Täysin aivotonta. Fiksu ihminen tekee kaikkensa ollakseen joutumatta tuollaiseen snafuun. Joseph Hellerin sanoin voidaan todeta, että ”vihollinen on se, joka yrittää saada sinut hengiltä”, ja armeijan harjoituksen tavoitteena pitäisi kai olla toisaalta hengissäselviäminen ja toisaalta vihollisen nirtsiminen, ei suinkaan saada omat sairaalaan tai toistensa kurkkuun. Ne huhut siitä, että koko juttu on niin kädetöntä että varusmiehiltä on paleltumavammojen takia jouduttu amputoimaan sormia ja varpaita, taitavat sittenkin pitää paikkaansa. Iso kysymys on: kuka silloin on vihollinen?
Paljon enemmän ihmisen toiminnasta kertoo se, kun hän joko joutuu johonkin onnettomuuteen tai vaihtoehtoisesti joutuu seuraamaan sellaista sivusta. Minulle pahin tilanne tähän mennessä on se, kun 25.11. 1995 olimme puolisoni kanssa nostamassa venettä ylös - ja jouduimmekin kaiken kesken avustamaan palokuntaa erään itsemurhaajan onkimisessa ja elvyttämisessä. Olimme kultsin kanssa ainoat silminnäkijät, jotka kykenivät tekemään yhtään mitään. Kaikki muut olivat täysin paniikissa ja kuin halvaantuneita. Tuo päivä, 25.11. 1995, on syöpynyt mieleeni lähtemättömästi. Olin toki nähnyt kuolemaa jo teininä, työelämään tutustumisessa kotikaupunkini sairaalan kroonikko-osastolla, mutta tuo oli ensimmäinen kokemus kuolemasta niinsanotusti ”in action”.
Olen joutunut myös todistamaan paria liikenneonnettomuutta, ja yhdessä olin ainoa, joka kykeni toimimaan: panin tien poikki siltä kaistalta ja panin yhden hepun ohjaamaan liikennettä, pystytin varoituskolmion ja lähetin yhden kaverin soittamaan ambulanssin paikalle (se oli aikaa ennen kännyköiden yleistymistä). Sen jälkeen jäin johtamaan hätäensiapua, kunnes piipaa-auto saapui paikalle.
On arvioitu, että tuollaisessa tilanteessa noin 20-30% ihmisistä kykenee oma-aloitteiseen toimintaan. Olin partiossa käynyt ensiapukurssin, ja koko homma tuli ikäänkuin selkäytimestä - toimein ensin ja ajattelin sitten. Noin 30-40% kykenee toimimaan johdettuina organisoituneesti, 20% lamaantuu täysin zombeiksi ja 20% pimahtaa hysteerikoiksi. Heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Harvat ovat rohkeita luonnostaan, mutta monista tulee rohkeita harjoittelemalla. Ääriolosuhteiden ja tukalien tilanteiden varalle voi onneksi harjoitella, ja omasta mielestäni partio on ollut hyvää harjoitusta.
- 75.
-
On sitä maisteri frangenia lykästänyt kun on moisen rosa-kultakimpaleen löytännä, HEH!!!
By the way: suominainen tykkää etelänpatukasta.
- 76.
-
Ironmistress
Et edelleenkään tajua. Unenpuute, nälkä, vilu ja yleinen väsymys tekee ihmisistä kiukkuisia. Piste.
Partioleirillä tai onnettomuustilanteessa ei ole tällaista.
- Syltty
- 77.
-
Tämän Ironmistressin on pakko olla jonkinlainen parodiahahmo. Ei kenelläkään oikeasti fiksulla ja nohevalla ihmisellä voi olla tuommoista tarvetta todistella omaa fiksuuttaan ja nohevuuttaan joka hel-ve-tin asiayhteydessä. Mistä ihmeestä tuo pätemisen tarve kumpuaa? Jäikö Mensan raja äo-testissä saavuttamatta? Eikö dippatyöstä tullutkaan viitosta? Eikö äiti muistanut kehua lapsena tarpeeksi?
- 78.
-
84 —> Ironmistress,
Vielä intistä se, että ei ne kaikki leirit ja muut touhut nyt ihan noin kaoottisia olleet mutta pahimmillaan ne olivat todella yhtä sekasortoa.
Mieleeni tulee eräs tapaus, kun näin lähintä pomoani tasan yhden kerran koko leirin aikana: mennessämme viimetingassa kyselemään puuttuvien varusteidemme perään, oli ko. äijä umpitunnelissa kapiaisten parakissa. Siis todella aivan naamat. Sai sitten kuitenkin anteeksipyytelevään sävyyn sössöttäen hommat jotenkin hoidettua ja leiri jatkui sitten samaan tyyliin. Mikään ei siis toiminut, eikä ukkoa enää näkynyt loppuleirin aikana. No, se siitä… :-)Tulee muuten tästä sietokykykeskustelusta mieleen, että onkohan feminismissä kyse samasta ilmiöstä? Ovatko feministit se viimeiset 10-20%, joiden sietokyky ei kestä nykymaailman paineita?
Väsyneenä ja kiukkuisena kun kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat olevan niiiin kamalia, että ihan itkettää ku kaikki vaa kokoajan kiusaa mua pientä, vaik e oo tehny mitää pahaa!!! :-)Minun mielestäni intti tai vastaavat kokemukset voisivat olla ihan hyviä juttuja monille, joille ei ole muuten kehittynyt tarpeeksi paksua nahkaa sietämään sosiaalisia ja muita paineita..
- 79.
-
Naisille armeija pakolliseksi.
- 80.
-
@4, Lord boredom
”– varattuja jääkiekkoilijoille, resevin vänrikeille ja muille rikollisille”
Näin reservin upseerina ja ATM:nä haluaisin todeta, että meitäkin on moneen junaan. On olemassa sanonta, jonka mukaan aliupseerikouluun menevät koulukiusaajat ja -kiusatut, kun sivustakatsojat jäävät miehistöön. Näistä sitten RUK:hon lähtevät koulukiusatut. :-) RUK-valinnoissa nimittäin painotetaan (ainakin teknisissä aselajeissa) erittäin voimakkaasti menestystä lukuaineissa eikä nörttikään välttämättä ole toivoton sotilasjohtajana. Motivaatio ratkaisee paljon, ja moni nörtti sopeutuu armeijaympäristöön erinomaisesti. Siellä kun aloitetaan sosiaaliset suhteet puhtaalta pöydältä.
Näin ollen reseviupseeri ~= YTM
- 81.
-
MOlavin jutut ovat kyllä merkillisiä. Lähes kaikki tuntemani miehet ovat käyneet armeijan, eikä kukaan ole sanonut, että siellä olisi ollut hetkeäkään fyysisesti raskasta - vaikka 90 % näistä miehistä on ollut kyllä noilla Rovan talvileireillä.
Täytyy olla alunperin onnettomat erätaidot ja huono kunto, että saa yhdestä metsäleiristä itselleen tuollaisen kauhukokemuksen, jota muistellaan vielä vuosien päästäkin ja jeesustellaan.
Minä olen viettänyt muutamia vuorokausia metsässä, märissä kengissä, lumihangessa ja kovassa kuumeessa - ja kävellyt rinkka selässä. Jos tuollaiset olosuhteet paljastavat ihmisestä jotain, mikä ei arjessa näy, on ihminen yksinkertaisesti teeskentelijä.
Minulle ainakin tuo yksi perseelleen mennyt vaelluskeikka (ja muutama muu melkein-yhtä-perseelleen-mennyt) ovat osoittaneet tasan sen, minkä olen aina tiennyt; jaksan tasan sen verran kuin on pakko enkä yhtään enempää.
Ja jos ihminen jaksaa olla kiukkuinen, hän ei ole tarpeeksi väsynyt. Minäkin olen kiukkuinen kun olen vähän väsynyt. Sitten kun on tarpeeksi rankkaa, menee kyllä kaikki energia siihen, että jaksaa pistää tossua toisen eteen.
Voinemme siis päätellä, ettei MOlavi kavereineen ole ollut tarpeeksi väsynyt.
- 82.
-
”Lähes kaikki tuntemani miehet ovat käyneet armeijan, eikä kukaan ole sanonut, että siellä olisi ollut hetkeäkään fyysisesti raskasta - vaikka 90 % näistä miehistä on ollut kyllä noilla Rovan talvileireillä.”
Mitä lie ramboja ne sun kaveris ovat olleet. Kyllä minä ainakin lasken 24h toimintaa samoilla silmillä fyysisesti raskaaksi, vaikka siihen ei kuulunutkaan fyysisesti raskaita marsseja, vaan lähinnä viestipuuhastelua. Minä sentään kävin intin ihan suffelipaikassa, sissikomppanian leireistä olen kuullut ihan tarpeeksi kauhujuttuja.
- Syltty
- 83.
-
Olen MOlavin kanssa samaa mieltä siinä, että kylmyys, vitutus ja valvominen tekevät ihmeitä psyykkiselle toimintakyvylle, varsinkin kun motivaatio on jo lähtötilanteessa nollan tienoilla. Miehistö on myös monesti armeijan keikoilla täysin pelinappulan asemassa, koska toiminnassa painotetaan usein johtajien harjoittamista tai taktiikoiden/skenaarioiden testailua.
Tilanne on täysin erilainen esimerkiksi omaehtoisilla erävaelluksilla, koska siellä motivaatio on kunnossa, varustautuminen on yleensä hoidettu viimeisen päälle ja levosta ja ravitsemuksestakin tulee huolehdittua suhteellisen asiallisesti.
Fyysinen raskaus ei armeijan leireillä yleensä ole se suurin ongelma, edes niille jotka pääsevät säännöllisesti nauttimaan erinäisten miinojen, sinkojen ja sen sellaisten kanssa operoimisesta. Sensijaan esimerkiksi käsitteisiin ”irtautuminen” tai ”simuloitu huoltokatkos” liittyvä toiminta voi enemmänkin olla omiaan nostamaan sitä kuuluisaa v-käyrää.
- 84.
-
”Mitä lie ramboja ne sun kaveris ovat olleet.”
Sepä se, kun he ovat ihan tavallisia miehiä. Toki kaikki harrastavat liikuntaa siviilissä. Kukaan ei ole raportoinut mistään massiivisesta vitutuksesta tai väsymyksestä.
Itse asiassa, ainoa mies jonka olen kuullut valittavan armeija- aikaisista kokemuksistaan oli laivastossa. Hän kuulemma vain söi ja nukkui, lihoi 15 kg ja tylsistyi kuoliaaksi.
- 85.
-
Oman kokemukseni mukaan vapaaehtoisella itsensähajotuksella ja intin vastaavalla on vissi ero.
Jokunen viikko ennen armeijaa lähdin kavereitten kanssa kiertämään Etelä-Suomea metodilla julkiset kulkuneuvot, patikointi ja teltta. Ajatuksena oli tutustua kotimaahan nähtävyyksineen ja toisaalta myös selvittää oman kestokyvyn rajoja armeijaa varten. Jo ensimmäisenä metsäaamuna sain tuntumaa aitoon inttimeininkiin. Neljän tunnin yöunien jälkeen heräsin siihen, että kaatosade oli muuttanut teltan uima-altaaksi ja kastanut kaiken, mukaanlukien reput, vaatteet, rahat ja kännykät. No, kahden vuorokauden kuluttua oli makuupussikin jo kuiva. Saman reissun kokemuksiin kuului myös 11 kilometrin ”vaellusmarssi” pitkin Hämeenlinnaa ilman lakkia tai juotavaa, reppu selässä ja 25 asteen paahteessa. Kaverit luovuttivat puolimatkassa ja häipyivät taksilla pizzeriaan, mutta itse purin hammasta ja jatkoin, tietäen, ettei armeijassa tuollaisia yleellisiä vaihtoehtoja olisi. No, sisulla siitä selvittiin. Koska toiminta oli oma-aloitteista, se tuntui mielekkäältä vaikkei ollutkaan ”kivaa” ja motivaatio pysyi yllä. Ei hajottanut. Retken jälkeen tiesin myös, että tulen fyysisesti selviämään armeijan rasituksista.
Ja niinhän selvisinkin, tosin laivastosäkkinä 9 kk, mutta silti. Kuntoindeksini kohosi tuona aikana ”huonosta” ”tyydyttävään” - lieköhän laskenut jo takaisin sinne huonoon. Metodina oli säälimätön liikunnallinen rääkkäys, johon alikessut minutkin pakottivat. Muistan hyvin erään juoksulenkin, joka oli noin kahdeksan kilometriä. Pysähtymättä. Sille bodarialikessulle se varmaan kävi reippaasta aamuverryttelystä, mutta itse en ollut kuvitellutkaan, että pystyisin juoksemaan kilometriäkään yhteen menoon. Pariin kertaan anelin taukoa, mutta alikessu suostui vain hiljentämään tahdin kävelyksi muutaman minuutin ajaksi, ja tämän jälkeen uhkasi seuraavaa rutisijaa lomien palamisella tai jollain yhtä alikessumaisella rangaistuksella, mikäli juoksulenkin rytmiä vielä häirittäisiin. Motivaation tason tällaisessakin tilanteessa voinette arvata. En kuitenkaan valittanut, vaikka seuraavat päivät fyysiset tuntemukseni olivat kuin kevyen kidutuksen uhrilla.
Mainittakoon, että eräs sukulaiseni sai vastaavassa tilanteessa elinikäisen sydänvamman, kun oli kuumeessa pakotettu juoksemaan. Kyllähän varuskuntasairaalasta vapautuksia tautien yms. iskiessä saa, mutta ne liki varmasti merkitsevät lomien palamista - ja sehän olisi sitä juoksulenkkiäkin pahempi rangaistus.
Käsitteestä ”intin leirit” täällä onkin tehty jo riittävästi selkoa.
Laivastossa toki syötiin ja nukuttiinkin, tosin vain viikonloppuisin. Laivaston unirytmi, ainakin pienillä aluksilla joita organisoivat tosii fiksut ja alaistensa parasta aina ajattelevat kapiaiset ja alikessut, hakee vertaistaan. Siinä missä metsävoimissa joutuu kerran kuukaudessa yöpäivystykseen mukavan pöydän ääreen sisätiloihin, joutuu akuankka seisomaan joka ainoa yö vähintään kaksi, ehkäpä neljäkin tuntia laivan kannella levossa (liikkumaton asento!), säästä riippumatta. Omalla uniasteikollani 4 tuntia merkitsi normaaliunia, 5-6 tuntia ruhtinaallisia unia ja 2-3 tuntia vähäisiä unia. Siviilielämässä tämän asteikon muistaminen on monesti huojentanut, kun olen luullut kärsiväni väsymyksestä… Tietenkin laivastossa voi myös nukkua ja tylsistyä, mutta silloin täytyy olla vähintään alikersantti.
Niin, ja liikunnasta laivallamme vastasi sukeltajaluutnantti, joka innokkaasti opetti meille parhaat niksit juoksukestävyyden ja lihasvoiman kehittämiseksi. Muun muassa ylämäkeen juoksu kantaen satakiloista kaveria reppuselässä oli verraton tapa. Ainakin, kun muisti että n aamua enää, n aamua enää…
Noniin. Ehkäpä nämä tämäntapaiset kokemukset eivät tunnu miltään, ainakaan katsottuina keskiverto YTM:n näkökulmasta. Mutta tällaiselle poikkitaiteilijanörtille, joka ei todellakaan harrasta liikuntaa siviilissä, ne ovat oman suorituskyvyn ylittämistä kerta toisensa jälkeen. Vapaaehtoisesti, omissa oloissa rauhallisesti tehtyinä ja omaan suorituskyvyn tuntien niitä pystyy tekemään pitäen motivaatiota yllä, mutta 10-vuotiaan henkisellä tasolla olevien mielivaltaisesti sanelemina (mouhoamina) motivaatio katoaa kummasti. Partiota vs. intti voisi verrata vaikkapa tulisista ruoista pitämiseen vs. siihen, että p-korealainen kuulustelija hieroo paprikajauhetta silmiin.
- 86.
-
”MOlavin jutut ovat kyllä merkillisiä. Lähes kaikki tuntemani miehet ovat käyneet armeijan, eikä kukaan ole sanonut, että siellä olisi ollut hetkeäkään fyysisesti raskasta - vaikka 90 % näistä miehistä on ollut kyllä noilla Rovan talvileireillä.”
Ensinnäkin aika kultaa muistot ja se on yksi tärkeimmistä syistä miksi armeja jälkeenpäin voi tuntua mukavalta.
Toisekseen riippuu vähän mitä armeijassa tekee. Ei kaikki ehdi vetää lonkkaa ja käydä sotkussa munkkikahvilla useita kertoja päivässä.
”Minä olen viettänyt muutamia vuorokausia metsässä, märissä kengissä, lumihangessa ja kovassa kuumeessa - ja kävellyt rinkka selässä. Jos tuollaiset olosuhteet paljastavat ihmisestä jotain, mikä ei arjessa näy, on ihminen yksinkertaisesti teeskentelijä.”Tuo kyllä kuulostaa lomamatkalta armeijaan verrattuna. Tuolla kun ollaan täysin omasta vapaasta tahdostaan ja kukaan ei vakeusrangaistuksen uhalla paasaa vieressä, että nyt pitää mennä. Vaikka menohaluja olisikin niin motivaatio katoaa ko. toiminnan seurauksena aika nopsaan.
”Minulle ainakin tuo yksi perseelleen mennyt vaelluskeikka (ja muutama muu melkein-yhtä-perseelleen-mennyt) ovat osoittaneet tasan sen, minkä olen aina tiennyt; jaksan tasan sen verran kuin on pakko enkä yhtään enempää.”
Harmi vaan että tuo ei armeijassa riitä. Pitää jaksaa enemmän kuin on pakko :)
No omasta kerrasta on jo aikaa joten en tiedä mikä on nykymeininki. Kuulemma ei saa enää huutaakkaan liian kovaa.
- 87.
-
24.7.2008 klo 14.41, Bmad (vierailija) ”En mä esim. mieti, että pitäiskö toimia nopeasti, vetää viinaa tai olla coolimpi. Jos vastapuoli kiinnostuu, todennäköisesti törmään häneen myöhemmin jossain ja saatan ehdottaa jos haluaisi tulla mukaan mökille tms. Sitten olenkin ollut ihmeissäni kun vastapuoli onkin ihan umpikostunut ajatuksesta. On nimittäin tullut aika perusteellista halveksintaakin naisten taholta. :-)” 24.7.2008 klo 14.41, Bmad (vierailija)
Naiset Venuksesta-miehet Marsista -tyyppisenä informaationa miehille, että jos rohkaistuu pyytämään naista johonkin (ihailtavaa!!!), mökille pyytäminen ei ole niitä parhaita juttuja, kuten Bmad oli jo ehtinyt huomata. Mielummin kahville, rannalle, kävelemään, leffaan, linturetkelle, jne. Ihan oikeasti, kuka nainen haluaa antautua sellaiselle riskille, että mies, jota on pikkaisen vilkuillut jossain ja ehkä vaihtanut pari sanaa silloin tällöin, osoittautuukin sellaiseksi ettei synkkaa ollenkaan. Ollaan menty tyypin autolla jonnekin korpeen, kaljat esiin, mökki on kauhea ryysyranta ja hyvässä lykyssä omituiset sukulaiset ympärillä, tyyppi on kiinni rinnoissa ja ihmettelee kun nainen on ihme tiukkapipo. Mikä, eikö muka voida nukkua samassa sängyssä!! Siellä sitten nainen kökkii kauhusta tai raivosta jäykkänä kunnes kuljetus kotiin järjestyy jollain ilveellä.
Siis tämä palaute ihan hyvässä hengessä ja informatiivisena asiana, itsekin olen sinkku eikä mies-nais-kohtaamisissa tunnu olevan mitään helppoa, mutta toi mökki-juttu on pahimmillaan ihan oikeasti noin naisen näkökulmasta.