Tankki täyteen, mutkaa ei suoraksi
13.7.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
Näin kesäisin televisiossa näytetään mielellään uusintoina viihdeohjelmia vanhoilta hyviltä ajoilta, kun sellaisia Suomessa vielä osattiin oikeasti tehdä - kuten nyt vaikka tuo Neil Hardwickin klassikko Tankki täyteen. Sen jälkeen kun siirryin DVD-aikakauteen, sekä Tankki täyteen, Reinikainen että Velipuolikuu olivat ehdottomia hankintoja; nyt pitäisi varmaankin ruveta katselemaan Pertti Reposen aikaansaannoksia, joista ainakin Älywapaa palokunta näkyisi olevan saatavissa. Vaikka 1980-luvusta on vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa, olen yhä sitä mieltä, että vuosikymmenen populäärikulttuurituotanto oli ihan siedettävää. Uutiset olivat aina masentavia - Neuvostoliitto ja Yhdysvallat uhkailivat toisiaan jatkuvasti atomiräjähteillä, ja aina välillä keharimaissa syttyi sotia, joita ne penteleet varmasti käyttäisivät tekosyynä panna pystyyn maailmanlaajuiset lämpöydinkekkerit - ja arkipäiväkin oli kurjaa, kun savolaiset apinat käyttivät minua jatkuvasti rituaaliesineenä pum-pum-juhlissaan. Niinpä kotimainen viihde oli mielestäni ihan oikeasti viihdyttävää ja toimi henkireikänä.
Tankki täyteen käsittelee ilmiötä, jota olen omassakin suvussani valitettavasti saanut seurata lähietäisyydeltä. Kutsun sitä perheemme käyttämällä sisäpiiri-ilmauksella maailmanruuvin etsinnäksi. Maailmanruuvin etsijä on yleisesti ottaen mieshenkilö, joka ei kykene tai tyydy rauhoittumaan normaaliin, keskiluokkaiseen olemassaoloon, vaan joka haaveilee suuresta elämän muuttavasta riehkaisusta tai räväytyksestä. Tällainen henkilö on Tankki täyteen -perheen isä, Tauno Karvosen esittämä Sulo Vilén, joka sarjan alussa on pannut perheen rahat bensiiniasemaan - huoltamoon, joka vain on uuden päätien rakentamisen myötä jäänyt sivuun liikennereiteistä ja jolle ei siksi juurikaan eksy asiakkaita. Miksikö? Kun kerran huoltamon ”sai niin halvalla”.
Sulo Vilénin hahmoa voitaneen pitää esimerkkinä tietyntyyppisen taloudellisen maalaisjärkevyyden sisäistäneestä henkilöstä, jonka viisaiksi ja koetelluiksi mieltämät käyttäytymismallit eivät yllättäen enää toimikaan uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Hänen mielestään halvan huoltoaseman täytyy olla hyvä kauppa, koska hän mieltää huoltoasemarakennuksen infrastruktuureineen olevan itsessään arvotavaraa - onhan se sentään talo, kovalla työllä kalliista materiaaleista rakennettu. Hänen taloudellinen ajattelunsa ei ole kehittynyt vielä sille tasolle, että hän ymmärtäisi huoltoaseman arvon laskeneen peruuttamattomasti, koska ei enää ole olemassa niitä olosuhteita, jotka mahdollistaisivat kannattavan yritystoiminnan harjoittamisen - päätie ei enää kulje huoltamon ohi - ja että hinnan halpuus johtuu juuri tästä. Sen sijaan Sulo näkee huoltamon viime kädessä maatilana - talona, jonka reipas mies voi omalla osaamisellaan kunnostaa ja saada taas kukoistamaan.
Kiinnostaako yrittäjyys? Testaa valmiutesi yrittäjyyteen - tee Finnveran uusi Yrittäjätesti!
Taivaanrannanmaalarius on tietysti tuttu ilmiö, jota löytää paljon kaikenlaisista vasemmistolaisista maailmanparantajakerhoista ja muistakin poliittisesti äkkiväärien ja epäkäytännöllisten ihmisten kuppikunnista. Sitä vastoin harvemmin tiedostetaan, että on olemassa myös näitä maailmanruuvareita. Tyypillinen maailmanruuvari ja Sulo Vilén -tyyppi on esimerkiksi sellainen henkilö, joka sotkee elämänsä ja pahimmassa tapauksessa myös perheensä elämän perusteettomilla ja järjettömillä yrittäjyyshaaveilla: hän kuvittelee yksityisen yrityksen olevan se runsaudensarvi, josta lohkeaa suuri elämänmuutos parempaan. No, todellisuudessa - kuten tiedämme - yrittäjyys on kovaa työtä vuorotta, ja siihen tarvitaan ihminen, jota Herra on siunannut ihan erityisellä luonteella ja kyvyllä kantaa siitä omasta elämänprojektista tietoista vastuuta koko valveillaoloaikansa. Maailmanruuvariyrittäjästä ei todellisuudessa ole niitä saappaita täyttämään.
Tosielämän Sulo Vilén olisi luultavasti epämiellyttävämpi ja rasittavampi ihminen kuin Neil Hardwickin antisankari. Muistona 1970-luvun poliittisista kiistoista hän tietysti syyttelisi epäonnistumisestaan kommunisteja, jotka kampittavat rehellistä yrittäjää. Tämä vanha laulu kuulostaa erehdyttävästi samalta kuin kaikenlaisten ekoköyhäilijöiden ja elämäntapapummien valitus siitä, että kauhea fasistinen yhteiskuntajärjestelmä estää heitä elämästä omalla tavallaan ja pakottaa heidät kaikenlaisten kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi. Itse asiassa vanhemmiten ja kyynisemmiten olen sekä yhä enemmän tämän tyyppistä mankumista ja nurinaa oikealta ja vasemmalta kuultuani että itsekin siihen omina vasemmistolaisina maailmanparantajavuosinani syyllistyttyäni alkanut uumoilla, että poliittinen aktivismi sinänsä - riippumatta poliittisesta väristä - on asenneongelmaisten epäonnistujien tapa organisoituneesti syytellä kaikkia muita omista virheistään.
Sekä Sulo että hänen vaimonsa ovat ammattitaidottomia ihmisiä, jotka herttaisesti uskovat siihen, että mieheyteen ja naiseuteen kuuluu automaattisena osana miehisten ja naisellisten asioiden osaaminen. Sulo Vilén kuvittelee, että korjaustöiden tekemiseen tarvitaan vain miehinen kiinnostus tekniikkanäpertelyyn - että korjausmiehen työ ei ole erityistä ammattitaitoa tai harjaantumista vaativa pesti. Vastaavasti Emmi Vilén, jota esittää Sylvi Salonen, on katkera ja ylpeä naiseläjä, joka kokee naineensa arvonsa alapuolelle ottaessaan Sulon miehekseen. Hän haaveilee oman ompelimon perustamisesta, mutta kun hän pääsee toteuttamaan tämän haaveensa sarjan uudemmissa, 1980-luvun puolella kuvatuissa jaksoissa, osoittautuu, ettei hänestä ole siihen: hän onkin itse asiassa ompelijana ammattitaidoton ja kelvoton, ja asiakkaita hän kohtelee surkeasti, koska ynseänä ja ylpeänä ihmisenä hänestä ei ole palveluammattiin.
Emmi Vilén onkin itse asiassa sarjan traagisin hahmo. Hän on varakkaan kodin hemmoteltu tytär, joka on koko ikänsä komennellut muita ja paheksunut sitä, etteivät he ole osoittautuneet hänen ankarien standardiensa mukaiseksi. Surkeasti epäonnistuva ompelimohanke vasta saa hänet tajuamaan, että hänen nalkuttavan ja nipottavan voimanaisen julkisivunsa takana ei ole mitään muuta kuin ylpeä, tuittupäinen pikkuprinsessa, joka ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi, vaikka tukassa on jo harmaata. Katsojana tuntisin miltei myötätuntoa Emmi-parkaa kohtaan, ellen tietäisi, että maailmalla huitelee paljon ”itsenäisiä voimanaisia”, ts. emmimäisiä komentooria, joille asiat eivät ole vielä valjenneet. Katsokoot he opikseen Emmin kohtaloa ja miettikööt vavisten, että kerran se tulee sellainenkin päivä, jolloin hekin joutuvat nöyrtymään.
Sekä Tankki täyteen että sen poliisihahmon ympärille rakennettu johdannaissarja Reinikainen sisältävät huumorin lomassa jonkin verran vakavampiakin sävyjä: Reinikainen joutuu huolehtimaan sarjassa viimeisillään olevasta, hiljakseen seniiliksi käyvästä ja kiukkuisen oikullisesta äidistään. Silloin kun Reinikainen pyöri televisiossa, oma isoäitini, joka siihen asti oli ollut suvun tervaskanto ja tukipilari, alkoi miehensä kuoltua vanheta nopeasti ja muuttua yhä enemmän oman itsensä ilkeäksi pilakuvaksi: aiemmasta reippaudesta ja omapäisyydestä oli jäämässä jäljelle enää vain itsepäisyys ja vanhan ihmisen vallanhimo, jonka uhriksi itse aika pitkälti jouduin. Siksi Reinikaisen loppupuolen jaksot merkitsevät minulle muistutusta hyvinkin tuskallisesta omasta elämänvaiheesta, jos kohta niistä lienee ollut jonkin verran apuakin raskasta elämäntilannetta työstäessä - sentään edes Neil Hardwick ymmärsi, miltä minusta tuntui.
Ilmari Saarelaisen esittämä nahjuspoika Juhana Vilén nousee sarjan positiiviseksi sankariksi. Sarjan alussa hän on nynny ja surkimus, joka vielä kolmekymmentä täytettyäänkin nuhjaa vanhempiensa nurkissa äitinsä rautakoron alla riutuen. Kuten ”vahvojen” (lue: vallanhimoisten) naisten nujertamille pojille on ominaista, hän on täynnä patoutunutta nuoruuden kapinaa, joka kuitenkaan ei ole päässyt ajallaan purkautumaan. Mutta kun Sulo ostaa lammaslauman, ja poika tietää hyvin, ettei huithapeli-isästä ole eläimiä hoitamaan, Juhana päättää ottaa harteilleen miehen manttelin ja pitää huolta elävistä ja kärsivistä olennoista. Näin hän kypsyy nopeasti omaa lammastilaa pitäväksi isännäksi ja saa valtakuntansa lisäksi myös prinsessan - Tuire Saleniuksen esittämän reippaan ja sympaattisen Ullan. Näin sarja päättyy optimistisiin sävyihin: vaikka Emmin ja Sulon elämänprojekti menikin pahasti puihin, tulevaisuus on - kuten kansalliseepoksessamme sanotaan - ”nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa”.
Panu Höglund
- Aluetoimiston päällikköEtteplan Oyj
- Rekrytoiva koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
- Toimihenkilö & asiantuntija -koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
- Toimihenkilö & asiantuntija -koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Neuropsykologin sijaisuusPKSSK
- Sprinklerin projektipäällikköTekmanni Oy
- TalouskoordinaattoriJyväskylän kaupunki
- KaupunginjohtajaKajaanin kaupunki
- Ratkaisumyyjä ICT-tuotteilleCelectus Oy
- Keskusteluja aiheesta
- Onnettomat huoltamot. Kokemuksia ja tämänhetkinen tarinani (25.11.2008, Muropaketti)
- huoltoaseman polttoainepumppu (25.10.2008, Muropaketti)
- Krimiturkista keeppi/viitta - mistä modisti/ompelija ? (04.08.2008, Ellit, käsityöt)
- Ompelimon perustaminen (01.07.2008, Ellit, käsityöt)
- Ompelija Hesasta (21.02.2008, Ellit, käsityöt)
- 1.
-
Tuossa sarjassa on loistavia oivalluksia, joita ei nää amerikkalaisissa valmiiksi nauretuissa sarjoissa. Esimerkiksi pappi mopoineen järvellä tai Juhana tekemässä ”työn ääniä” korjaamolla. Suorastaan legendaarisia kohtauksia, joihin ei olisi niin monitaitoinen huumorimies Spedekään pystynyt. Harmi vaan, ettei Hardwick ole enää ollut tekemässä huumoria meidän suomalaisten iloksi.
- 2.
- 3.
-
Ainakin vielä 1980-luvulla oli paljon tuonkaltaisia perheyrityksiä, joiden yrittäjät olivat oppineet hommansa käytännön kautta. Itsekin olin tällaisessa kesätöissä ja yrittäjä muistutti jopa ulkoisesti Sulo Vileniä. Asetelma oli sama. Yrityksessä työskentelivät lähinnä mies, vaimo ja jonkin verran yli parikymppinen poika. Sesonkiaikana oli muutama muukin työntekijä, jotka sitten aina kyselivät palkkojensa perään ja asiakkaat varmistelivat, että onhan firma varmasti tulossa hoitamaan tilatun tehtävän. Firman katsastamattomalla kuorma-autolla ei voinut kovin kauas lähteä.
Ala ei tosin ollut huoltamoala vaan kyseessä oli ”monialakonserni” (perheen nimissä oli monta eri alojen yritystä, joita he henkilöinä ja muut saman perheen firmat omistivat ristiin), joka teki pientä monen alan keikkaa sinne tänne.
Itseeni ei Reinikainen iskenyt Tankki täyteen -sarjan tavoin. Reinikainen oli mielestäni hieman väkisin tehdyn tuntuinen. Olen sen toki dvd:nä hankkinut, mutta taitaapi olla vielä katsomatta.
Velipuolikuu edusti mielestäni aikanaan tv-viihteen huippua ja vieläkin siinä on aivan ylittämättömiä juttuja. Ikävä, että Petelius Pulttibois-sarjassa sitten alkoi toistaa itseään eli joka jaksossa oli juuri samat sketsit. Tabu ja hymyhuulet edustivat vielä hyvää pakottamatonta huumoria.
- 4.
-
Tankki täyteen oli kyllä loistava sarja. En tiennytkään että sitä tehtiin vain 11 jaksoa. Velipuolikuu oli tosiaan sitä tuoretta Peteliusta, vanhempia ei niin jaksanut enää katsoakaan.
- 5.
-
Kun myöhemmin on katsonut brittihuumoria, niin sen tunnistaa myös Tankki täyteen -sarjasta monesta kohdasta - jopa Reinikaisen vitseistä. Mutta samalla laillahan myös kaikki sketsisarjat Peteliuksineen ym. halki vuosikymmenten ovat velkaa Monty Pythonille, nyt kun sitä on näytetty taas uusintoina.
Jos itse tekisin dvd-hankintoja, niin ensimmäinen valintani olisi varmasti Lapinlahden lintujen kootut. Vaikka myös esim. Lapinlahden lintujen (yhtä lailla kuin Peteliuksen ja Kallialan) naisrooleja esittävät miehet olikin näköjään keksitty jo Monty Pythonissa.
- 6.
-
Studio Julmahuvi on ihan ylikylän sarja muihin suomalaisiin verrattuna. Saman porukan Mennen tullen oli jo surrealististen piirteidensä vuoksi Suomessa ainutlaatuista viihdettä ja helvetin kova.
- 7.
- 8.
- 9.
-
Heh, tainnut Summanen sanoakin, että Nanook toimi paperilla, mutta sitten ne tajus kalleissa lavasteissa, että tästä tuleekin ihan paska.:) Toisaalta se juttu olikin nimenomaan periaatteessa hauska, mutta ei sitä nyt hirveän paljoa siedä katsella, joskin nimi ”Pää kylmänä, Nanook” oli kova.
Vuoden lehdenjakaja kilpailu oli jotenkin sympaattinen:
”Moi, mun nimi on Jouni. Kaverit sanoo Posteljouniksi.” - 10.
-
Ai niin Lapparit.. oli joo hyvä. ”Mutta yksi pienen pieni vika tässä asunnossa toki on…”
- 11.
-
Julmahuvin takia Tarkovskin elokuvien katsominen on nykyään mahdotonta. Ei vain pysty:
- 12.
- 13.
-
”Tarkovski on rasittavan pseudotaiteellinen.”
Perustele. Oletko sä muka joku leffatietäjä? En usko.
- 14.
-
”Monien kansalaisaktivistien mukaan pidättyvyysohjelmat ovat Yhdysvaltojen suurin seksuaaliterveyden haaste. Ohjelmien vastustajien mukaan niiden tarkoituksena ei ole antaa paikkansapitävää, tieteellistä tietoa seksuaalisuudesta, vaan istuttaa oppilaiden päähän konservatiiviset, kristilliset seksuaalikäsitykset.”
Tästä tulossa juttua? Oletkos Panu ateisti?
- 15.
-
@14, Ateisti-Eero
On surkeaa, että amerikkalaisten fundamentalistien näkemyksiä väitetään yksikäsitteisesti ”kristillisiksi”. Minun seksuaalimoraalini ei kiellä ehkäisyä ja hyväksyy abortinkin ja vastuullisen esiaviollisen seksin. Pidän itseäni kristittynä enkä tuntenut, avoliitossa eläessäni, itseäni tuon avoliiton vuoksi syntiseksi. Omatuntoni soimaa minua ihan muista asioista, kuten ylpeydestä, ahneudesta, taipumattomuudesta ja liiallisesta kovuudesta toisia ihmisiä kohtaan, olinpa sitten avio- tai avoliitossa. Niistä minun pitää tehdä parannusta, ei sukupuolielämästäni.
Olisi paljon tarkempaa kuvata mainittuja arvoja ”konservatiivis-fundamentalistisiksi” tai nykytermillä ”evankelikaalisiksi”. Kristinusko, kuten islamkin, sisältää paljon muuta kuin Iranin ja Alabaman parta-mullat ja punaniska-saarnaajat.
- 16.
-
Älä kiemurtele. Nuo ovat hyvinkin konservatiivisia ja fundamentalistisia kristillisiä näkemyksiä. Hedelmistään puu tunnetaan ja kristinuskoon on niitä myrkyttömiäkin onneksi puhjennut. Yhtälailla voisi miettiä, että nuo sinun arvosi ovat enemmäkin jotain jälkikristillisen humanismin löpölöpöä. Tällaista en kuitenkaan väitä vaan toivon, että suomalainen tapakristillisyys kestää kaiken maailman herännäisyydet kuitenkin menettäen yhteskunnallista asemaansa niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Koska offtopikki on syntiä niin oli vaan sivulause.:) Oikeasti olin tulossa kertomaan näkemystäni siitä, että epäilen kommentoijien välttelevän Kummelin mainitsemista junttileiman pelosta. Itse nostan Kummelin kyllä jo mainitun Julmahuvin jälkeen kakkospallille kaikkien PPPn tuotosten edelle.
- 17.
- 18.
-
Sensuroi noita hulluja Panu!
- 19.
-
Kuulun muuten seksuaalivähemmistöihin, mikäli satutte ihmettelemään. Minulla on nähkääs sellainen fetissi että saan orgasmeja asiattoman paskan suoltamisesta nettiin yhtä hyvin kuin tietoliikenteen häirinnästä. Tämä on vain eräs masturboinnin muoto. Älkää estäkö minua toteuttamasta vapaasti seksuaalisuuttani!
- 20.
- 21.
-
@16, RaahRaah
En mielestäni kiistänyt, etteivätkö Ateisti-Eeron näkemykset olisi erään kristillisyyden muodon kannattamia. Sen sijaan itse toteaisin, että myös oma näkemykseni on varsin vahvasti kiinni luterilaisessa perinteessä: avioliitto on Jumalan säätämä, mutta sen käytännön toteutus on maallisen regimentin asia. Nyky-Suomessa ”avioliitto” tarkoittaa käytännössä sekä avo- että avioliittoa. Näillä on eroa vain maallisen lain edessä. Parisuhteen kannalta kyse on samasta asiasta: miehen ja naisen liitosta, jonka tarkoituksena on muodostaa pysyvä suhde. Sen särkeminen (uskottomuus, avioero tai avoliitosta lähteminen) on aivan yhtä suuri rikos, olipa liitto sitten viranomaisen vahvistama tai ei. Samalla lailla se sattuu osapuoliin. Siis avoliitto = avioliitto, mikäli ajatellaan asiaa hengellisessä mielessä.Kristillinen kirkko on hyväksynyt avioliitoksi minkä tahansa pysyväksi tarkoitetun parisuhteen jo Rooman valtakunnassa. 1500-luvulle saakka Pohjoismaissa avioliitto solmittiin julkisella vuoteeseen saattamisella, ei papin tai virkamiehen siunauksella. Eivät nämä avioliitot olleet sen huonompia tai epäkristillisempiä kuin nykyisetkään. Nykyinen avoliitto on vain osa tätä avioliiton, Jumalan meille säätämän instituution, kehitystä. Toki sinänsä on hyvä pyytää Jumalalta siunausta liitolle vihkitilaisuudessa, mutta millään tavoin välttämätöntä tämä ei ole.
- 22.
-
Ok, ei ollut tarkoitus siis mitenkään haastaa riitaa, vähän vain sorkkia joten kiitoksia tarkennuksesta/lisäinfosta.
- 23.
-
Neil Hardwickin kolmas klassikkosarja ”Sisko ja sen veli” jäi mainitsematta. Sisko ja sen veli on itse asiassa näistä kolmesta sarjasta kaikkein parhain vain kuudella jaksollaan. Kaikissa jaksoissa on voimakas teema, jonka ei edes pitäisi mitenkään kelvata tämänlaisen sarjan aiheeksi. Silti Hardwick käsittelee erinomaisesti ja täysin kansantajuisesti ja juurevalla huumorillaan armottomasta sellaisia aiheita kuin kuolema, vammaisuus ja sukupuolitaudit.
- 24.
-
Pulkkinen oli ihan ok…toki loppupää oli hieman väkinäistä.
- 25.
-
Onko vakikommentaattoreihin iskenyt lukihäiriö, tämän piti olla tv-viihteestä, ei uskonnosta. Perustakaa oma poppoonne johonkin muualle älkääkä sotkeko Panun juttuja!
- 26.
-
Kun sanoit jotenkin siihen tyyliin että poliittinen aktivismi on asenneongelmaisten epäonnistujien tapa syytellä muita omista virheistään,niin tuli mieleeni vanha sanonta:”Jokainen ihminen on nuorena radikaali-jos hänellä on vähänkään sydäntä.Jokainen ihminen on vanhemmiten konservatiivi-jos hänellä on vähänkään järkeä.”
Tervetuloa vanhojen,kyynisten keski-ikäisten pierujen iloiseen veljes-ja sisaruskuntaan,Panu! - 27.
- 28.
- 29.
- 30.
-
Koska Velipuolikuu ja Petelius liitetään kovin usein yhteen, on ehkä syytä muistaa, että Kari Heiskanen lienee kuitenkin ollut homman sielu. Näyttelijänä hän on myös mielestäni äärimmäisen monipuolinen. Joka seikka esim. Velipuolikuusta ja Tabusta käy myös hyvin ilmi.
- 31.
- 32.
-
Mitkä ovat mielestäsi Speden parhaat teokset?
Mielestäni Spedelläkin oli sellainen kiire rahantekoon, ettei hän viitsinyt viimeistellä teelmiään. Vitsit joko selitetään niin puhki, ettei ketään enää naurata tai sitten periaatteessa hauskakin juttu läsähtää. Speden olisi kannattanut jättää tekemättä vähintään joka toinen filmi tai kaksi filmiä kolmesta.
Omat suosikkini ovat :
Noin seitsemän veljestä
Pohjan tähteet
Speedy Gonzales
Hirttämättömät on surkeudessaan ja käsikirjoittamattomuudessaan melkein hyväTurhapuroista parhaat ovat Armeijan leivissä ja Epsanjassa. Lottovoittajassa on hyvä idea, mutta avuton toteutus.
- 33.
-
Oletko Panu muuten katsonut brttisarjaa Heartbeat (Sydämen asialla)? Sen ystäviksi ovat blogeissaan ilmoittautuneet ainakin Jukka Kemppinen ja Erkki Tuomioja.
- 34.
- 35.
-
En tiedä oliko Spedellä muita sketsien tekijöitä, mutta minulle jäi vaikutelma porukasta, jolla oli niin runsaasti ideoita, ettei niitä kaikkia keritty laittamaan kunnolla kuvaputkelle.
Satunnainen lukija sanoo rahan olevan tekijä Spedellä. Itselläni on kuitenkin kuvitelma siitä, että Speden oli jotenkin pakko selittää vitsit loppuun asti niin, että kaikki katsojat ymmärsivät ne. Kylissähän noita naurettiin eniten kaiketi.
Luulen monien olevan ihan samaa mieltä noista parhaista Speden elokuvajutuista.
1980-luvun jälkeen tehdyt vähäiset huumorisarjat ovat aivan eri taholla, kuten Panu totesi. Ei ole kai tullut oikeastaan mitään mainittavaa huumorin puolelta viime aikoina.
- 36.
-
Suomalaisuuden ydin kiteytyy Velipuolikuun sauna-sketsissä. Ensimmäinen äijä hautoo vihdan kiukaalla ja alkaa läiskiä, toinen tahtoo pistää paremmaksi ja kääntelee kirvestä kiukaalla ja alkaa sitten läiskiä selkäänsä, teräpuolella tietysti. Kolmanteen äijään meinaa jo iskeä paniikki; milläs panna paremmaksi? Sitten älynväläys; räkäisy kämmeniin, tiukka ote kiukaan kyljistä, niin että liha tirisee, tiukka tempaus ja kiuaskivet kolinalla niskaan! Eläköön kaikki kusiaispesässä istujat! Ja anteeksi kaikilta, joille paljastin juonen etukäteen.
- 37.
-
Youtubessa hehheh hauskaa ”Ketonen ja Myllyrinne” (Ei ole talkshow, miltä nimi kuulostaa)
Jos on aikaa riittää perehtyä, niin katso myös ”Pulkkisen” hahmosarjat. - 38.
Tämän jutun kommentointi on suljettu.