Koulujen alkaessa, helvetin avautuessa

11.8.2008
Panu

Aihealueet: Päihteet, Ajankohtaista, Koulukuri

Koulut ovat kuulemma alkamassa. Silloin kun minä menin ensimmäistä kertaa kouluun, päivämäärä oli elokuun kahdeskymmenes, mutta sen jälkeen kesäloma tuntui vuosi vuodelta aina vain lyhyemmältä. Ainakaan ensimmäisen koulupäivän päivämäärä ei sen jälkeen kertaakaan alkanut kakkosella. Tämä selittyi sillä, että syvällä Haadeksen rikinkatkuisissa hiilikellareissa, missä pienet hekottavat pukinsorkkaiset penteleet päättivät hiilihankojaan heilautellen koulujen loma-asioista, asui lomapäiviä syövä peto, joka vuosi vuodelta järsi kesälomaa lyhyemmäksi. Arvelimme, että siinä vaiheessa kun olisimme itse vanhoja ukkoja, Leviatan olisi pistänyt poskeensa koko kesän ja voisi siirtyä joululomaa lyhentelemään. Näköjään pedon raivoa on vuosikymmenten aikana onnistuttu jossain määrin hillitsemäänkin, kun kerran loma on niistä ajoista lyhentynyt vain reilun viikon, mutta vääjäämättä se jatkaa päivien kaluamista.

Koululaiset viettävät tietenkin surujuhlia kesälomien päättyessä, ja koska murheeseen auttaa vain tuikku, nuoret kaatavat kurkustaan alas litrakaupalla väkeviä. Niiden hankkimisessa on tietysti ollut oma hommansa, kun se kimittävä-äänisin pissis on joutunut makaamaan kaupungin Alkon rumimman ja spurguhtavimman kantakundin kanssa. Nöyränä hän kuitenkin levittää viinapalkasta haaransa kalmanhönkiä öhisevälle harva- ja harjaamatonhampaiselle nelikymppiselle, sillä mitäpä nuori suomalainen neitonen ei tekisi saadakseen haltuunsa alkoholijuomia, paitsi tietysti pussaisi jotain nörttiä, lukutoukkaa tai muuta alempitasoista häviäjää.

Tietysti nörttiluusereilla on oma paikkansa siinä järjestyksessä, jonka Beelzebub, Kärpästen Herra, on koulumaailmalle asettanut. Siellä minne opettajan katse ei yllä, siellä koulun sankari, tuo kookkain ja lihaksikkain, hän jonka nimen rehtori joka kerta ylpeänä mainitsee kertoessaan koulunsa oppilaiden urheilumenestyksestä, - siellä hän jakaa Kärpästen Herran suloista oikeutta lyömällä hikuja ja nörttejä kuonoon niin että luiden rusahdus ja hampaiden raksahdus tuntuu olkavarsissa saakka. Ja tämän oikeuden istunnon ympärillä seisovat haaveksiva onnen ilme silmissään koulun kauneimmat neidot. Aina kun sankarin nyrkki osuu maaliinsa, tyttöjen sukuelimissä kihelmöi miellyttävästi. Tämä on sitä rohkeutta, jota nuori nainen arvostaa eniten: vahvemman rohkeutta rääkätä heikompaansa ja puolustuskyvyttömämpäänsä. Tämä rohkeus synnyttää joka kaunottaren sydämeen ja häpykieleen entistäkin suuremman himon saada maata edes kerran tuon sankarin kanssa.

Istuinpaikka, juhla-ateriat… Tee mieleisesi lentomatka jo ennen lähtöä netissä.

Oletko itse sellainen nörttiluuseri? Olet varmaankin antanut kertoa itsellesi, että elämä muuttuisi paremmaksi lukion alkaessa ja että sinua arvostettaisiin siellä, kun aikuisten maailman säännöt tulevat jo voimaan eikä hakkaamistakaan enää esiinny. Mahdollisesti vanhempasi tulevat siinä sivussa muistelleeksi romanttiseen sävyyn omia lukioaikojaan ja vihjaisseeksi, että siellä voisi tarjoutua mahdollisuus…heh…sukupuoliyhdyntäänkin? Heitä hyvä poika mielestäsi nuo järjettömät haaveet. Ne kauniit ja tyylikkäät tytöt, jotka ovat yhtä hyviä koulussa kuin sinä ja joilla kaikella muotoa pitäisi olla paljonkin yhteistä kanssasi, pitävät sinua pilkkanaan aivan yhtä lailla kuin yläasteenkin kaunottaret.

Heillä on jo poikaystävät, viisi vuotta, kymmenen vuotta vanhemmat. He elävät jo aikuisten maailmassa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ennen kuin olet koulusi ja yliopistosi loppuun suorittamalla todistanut kelpaavasi ihmiseksi, työelämän tyhjiin imettäväksi. Mutta siinä vaiheessa sosiaaliset taitosi ovat jääneet pysyvästi surkastuneiksi, eikä sinulla ole oikein muuta tulevaisuutta kuin miettiä, mitä teet niillä vähillä vuosilla, jotka sinulla ovat jäljellä ennen kuin noutaja tulee hakemaan. Sillä kirjoitettu on Tilastokeskuksen kivitauluihin, että naimattomaksi suomalaiseksi mieheksi jääminen lyhentää ikää yhtä paljon ja enemmänkin kuin tupakanpoltto ja viinasten hillitön lipittäminen.

Panu Höglund

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla

Uranuksen työpaikat

Aluetoimiston päällikköEtteplan Oyj
Rekrytoiva koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
Toimihenkilö & asiantuntija -koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
Toimihenkilö & asiantuntija -koulutusohjelmaECAM Consulting Oy
MyyntineuvottelijaCelectus Oy

Neuropsykologin sijaisuusPKSSK
Sprinklerin projektipäällikköTekmanni Oy
TalouskoordinaattoriJyväskylän kaupunki
KaupunginjohtajaKajaanin kaupunki
Ratkaisumyyjä ICT-tuotteilleCelectus Oy

Kaikki Uranuksen työpaikat

Keskusteluja aiheesta: Muropaketti jatkokertomus, jatka tarinaa…. (24.11.2008, Muropaketti); ”boot.com is not a valid win32 application” ? ja muita ongelmia. hätä,kiire! (23.11.2008, Muropaketti); Makea mutta ei pissis tuoksu (14.11.2008, Ellit, muoti ja kauneus); Hitaalle mystistä (30.10.2008, Ajassa); Milloin on paras aika? (27.10.2008, Muropaketti)

1.

Alkoi taas niin lupaavasti tämäkin teksti, mutta sortui sitten omituisen aasinsillan kautta siihen katkeranväsyneeseen valitukseen… Mitä ihmettä kesälomien lyhenemisellä on tekemistä sen kanssa, että sinä et saanut nuorena pillua?

2.

Kommentille No.1. Minusta taas on hienoa jos ja kun joku kertoo rehellisesti omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Tuollaista tarvitaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan jossa on vaikenemisen ja vaientamisen energiat paasseet zeitgeistiin, ja jokainen joka asettuu murtamaan tuota zeitgeistia ja anorektista solmua, on ”hyvan puolella” pahoja (myos feministeja) vastaan. (Apropos: Voisitte femakot mielummin hypata meidan antifeministien kelkkaan niilla mielenterveysongelmillanne, ja avata sita energiaa muutoin kuin vihalla.)

Suomessa lienee sen verran vaikenemisen ja vaientamisen tunteita, kokemuksia, tuntemuksia ja muunlaisia ahdistuksia, etta jos joku onnistuisi tuon energian kanavoimaan, niin siina olisi jopa naisen seksuaaliselle vallalle vastusta.

Jopa Gilgameshin ajoista on valitettu elaman kovia kokemuksia. Yleensahan nama on jaaneet suurimman taiteen joukkoon, niista tehdaan oopperoita ja muunlaisia megasavellyksia. Viimeksi eilen sattui eteen Ashiman vanha tarina jossa Ashima itkee sita menetettya rakkauttaan ja hukuttaa itsensa.

Ihmiset valittakaa, itkekaa niin kuin Karjalassa aikoinaan. Antakaa tulevaisuuden historioitisjoille kuva modernin Suomen ahdistuksesta. He voivat sitten niilla uusimmilla postfutuuri-modernismisemanttiikka teorioillaan analysoida tilannetta.

Mutta missa on Suomi-Neidon terapeutti Veltto Virtanen? Paasiko Tampereen kaupunginjohtajaksi ja aloitetaanko suomalaisten parantaminen Tampereelta, sielta suomalaisen alymyston Mekasta.

3.

Ensimmäinen kommentti kiteytti kirjoituksen sisällön. Keski-ikäisen miehen katkeruutta menetetystä nuoruudesta. Ja syylliset löytyvät kaikkialta muualta paitsi peilistä. Eipä ole elämän koulukaan paljoa kasvattanut, vanhenevalla miehellä teini-ikäisen tunne-elämä.

4.

Panu,

olen mielestäni melkoisen tyypillinen nörtti ja ATM. Tästä huolimatta minulla oli lukiossa oikein mukavaa. Tämä riippuu varmaan voimakkaasti lukiosta. Tiedän nimittäin, että vaimoani kiusattiin vielä lukiossa ihan yläasteen tapaan. Epäilisin, että sillä, onko yläaste samoissa tiloissa lukion kanssa, on vaikutusta ilmapiiriin.

Toinen merkittävä tekijä lukion ilmapiirin muodostumisessa on se, ketkä kulloinkin ovat lukion oppilaitten henkisiä johtajia. Omana lukioaikanani koulun kovimmat YTM:t olivat myös hyviä pitkässä matikassa ja fysiikassa. Tästä seurasi se, että näissä aineissa menestyminen oli miehisyyden mittari. Lopputuloksena oli se, että jopa nörtillä oli mahdollisuus nauttia yleistä kunnioitusta erinomaisen hyvänä fysiikan ja matikan taitajana.

Itse asiassa erittäin hyvän opiskelijan asema on joskus mielenkiintoinen. Opiskelijayhteisössä, joka suhtautuu opiskelumenestykseen perusasenteeltaan myönteisesti, muita selkeästi parempi opiskelija on hiukan samanlaisessa asemassa kuin alkukantaisen kulttuurin šamaani: erinomainen opiskelija kykenee sinänsä ihailtaviin, muille mahdottomiin henkisiin suorituksiin. Näillä suorituksilla šamaani/opiskelija voi hyödyttää koko yhteisöä (esim. parantamalla ja ennustamalla/auttamalla auliisti harjoitustehtävissä), mikä tekee šamaanista/hyvästä opiskelijasta hyödyllisen ja jopa kunnioitetun yhteisön jäsenen. Toisaalta juuri tämä erilaisuus sulkee muita šamaanin/muita selkeästi etevämmän opiskelijan yhteisön ulkoreunalle. Ainakin tämä oli oma kokemukseni yliopisto-opiskelusta. Vaimoni löysin oman yhteisöni ulkopuolelta; hän ei pitänyt minua arvosana-opintoviikkokoneena, toisin kuin oman opiskelijayhteisöni naiset.

5.

”Mitä ihmettä kesälomien lyhenemisellä on tekemistä sen kanssa, että sinä et saanut nuorena pillua?”

Sinä tässä siitä pillusta intät. Jollei näkökantasi olisi niin vulvosentrinen, huomaisit, että jutun pääpointtina on se kouluelämän väkivaltaisuus ja pidättelemätön raakuus ja se mitä se tekee herkässä elämänvaiheessa olevalle ihmiselle.

6.

”Epäilisin, että sillä, onko yläaste samoissa tiloissa lukion kanssa, on vaikutusta ilmapiiriin.”

Tässä muuten on pointtia. Yläasteet pitäisikin eristää sivilisaatiosta, jotta ne eivät pääsisi raaistamaan ja rappeuttamaan sitä.

7.

Kohta alkaa sellaiset ydinturpakäräjät, että yläasteen pihatkin jäävät toiseksi.

8.

Hih, uusimmassa Tieteen roskalehti - Historia -läystässä oli tänään hyvä juttu samasta aiheesta kuin mistä Panu tuskailee:

Goethen ”Nuoren Wertherin kärsimykset”.

9.

Itsellänikin oli lukiossa aivan mukavaa. Rillipäinen nörtti olin, joskaan en sitten hyvä pitkässä matematiikassa tai fysiikassa, vaan reaaliaineissa ja kielissä. Pahimmat öyhöttäjätkin hävisivät jonnekin amikseen. Ja vaikka olin tällainen nörtti, niin tyttöka verikin oli jo silloin.

Muistan sen, kun kävin ikätovereideni kanssa kutsunnoissa ja ihmettelin, että tähänkö porukkaan oikeasti kuulun, tämäkö on viiteryhmäni. Silloin tunsin itseni hyvinkin ulkopuoliseksi.

10.

”Pahimmat öyhöttäjätkin hävisivät jonnekin amikseen.”

Isoäitini jaksoi aina inttää että ”voi kun se Panu pääsisi lukioon, kaltaistensa seuraan”. No, kun pääsin lukioon, osoittautui että lukio se vasta perseestä olikin. Öyhöttäjien tilalle tuli henkinen väkivalta ja nöyryyttäminen. Turpaanveto oli siihen verrattuna helpompaa, koska turpaanvedon uhri tietää kärsivänsä vääryyttä.

11.

Jälleen on aika jokaisen teiniritsan ja -lökärin kumartaa syvään vatsahapot ja nakinpalat kielenpäällä tuolle tuolle tuhansien tekosyiden luojalle Kuningas Alkoholille. Niiden satojen päivien joukoista, jotka vuodessa on pyhitetty Hänen palvonnalleen nämä koulunalkamis ja -loppumisjuhlat ovat niitä kaikkein pyhimpiä ja kosteimpia. Lapsijuoppojen Luvattu Maa on taas valjastanut hoitsunsa, sosiaalitätinsä ja kyttänsä henkisiksi kyynärsauvoiksi tukemaan lastensa syvintä itseilmaisunmuotoa eli ryyppäämistä. Luvatun Maan asenne lastensa kosteita vapauksia kohtaan tiivistyy erään kunnan nuorisotyöntekijän lauseeseen: ”Emmehän me voi lapsilta viinoja mennä poisottamaan. Meiltähän mene luottamus”.
Kuningas Alkoholi riemuitsee nuorten ja vanhempien kannattajiensa syvien rivien keskellä toivoen aikoja, jolloin Hänen vihollisensa poltetaan vääräuskoisina tiukkapiponihilisteinä ja yhteiskunnan vihollisina kaupunkiemme keskustoreilla.

12.

En kiellä etteivätkö koulukiusaavat teinitytöt olisi pikkulutkia. Mutta yhtään parempia eivät ole ne ihan yhtä törkyiset teinipojatkaan. Omassa koulussani ainoat järkevät oppilaat olivat ne muutamat tytöt jotka eivät kiihottuneet omasta tai muiden väkivallasta vaan käyttäytyivät nörrtiä kohtaan asiallisesti ja ystävällisesti.

13.

”Tämä selittyi sillä, että syvällä Haadeksen rikinkatkuisissa hiilikellareissa, missä pienet hekottavat pukinsorkkaiset penteleet päättivät hiilihankojaan heilautellen koulujen loma-asioista, asui lomapäiviä syövä peto, joka vuosi vuodelta järsi kesälomaa lyhyemmäksi.”

Panun blogaukset ovat Suomen kielen juhlaa.

14.

aivan loistavaa läppää.

suoraan suosikeihin!!!!!!!!!!!!!!

15.

Jaahas, taas muutama peruskoulun nyrkkisankari ehti ensimmäisten joukossa kommentoimaan…

Täytyy kyllä sanoa, että minullakin oli lukiossa ihan mukavaa eikä tuollaista henkistä nöyryyttämistä esiintynyt - tai sitten en vain välittänyt siitä, kun olin niin riemuissani edelliset yhdeksän vuotta jatkuneen fyysisen väkivallan täydellisestä katoamisesta. Ei minullakaan kyllä ollut tyttöystävää lukioaikana, mutta en ollut edes hirveän kiinnostunut sellaisesta vaan keskityin omiin nörttiharrastuksiini. Jos olisin haikaillut jo silloin tyttöjen perään, muistot olisivat varmaan ikävämpiä, koska muistaakseni lukion parisuhdemaailma oli minunkin aikanani hyvin raadollinen.

16.

Oikeastaan suurin osa tytöistä säälii lyötyä ja puolustaa tätä. Poikkeuksena kuitenkin tapaukset, jotka ovat itse typerällä käyttäytymisellään aiheuttanut mustansilmänsä.

17.

”Oikeastaan suurin osa tytöistä säälii lyötyä ja puolustaa tätä.”

Meillä täällä Turussakin on viime kesinä näkynyt lentäviä lehmiä.

18.

…tosin ”itse typerällä käyttäytymisellä aiheuttamiseksi” lasketaan myös se, että lyöty on:

-liian hiljainen ja ujo,
-liian omituinen,
-ruma,
-rillipäinen,
-läski,
-pukeutuu väärällä tavalla,
-pärjää liian hyvin koulussa,
-on liian huono liikunnassa,
-ärsyttää muuten vaan.

19.

(Sain minäkin nimittäin joskus tyttöjen vihat niskoilleni, kun kyllästyin ottamaan iskuja vastaan koulun urheilulegendalta, tupakkapaikan nyrkkisankarilta tai joltain muulta katutappelijalta ja täräytin kerrankin takaisin niin että kaverilla alkoi hammas heilua tai tuli verta nenästä. Siinä oli kohta koko kanalauma ympärillä huutamassa ja potkimassa.)

20.

Etkö Panu usko siihen, että jokaiselle on joku, kunhan oikeat olosuhteet sattuvat kohdalle?

Tavoitteeni on saada pesää feministiltä, kunhan ensin olen haukkunut häntä Panun nimen mainiten Panun teeseillä.

Sanotaanko että…vaikka muutaman vuoden päästä tulen takaisin raportoimaan.

Panu, minne nuo koulun öyhöttäjät lopulta päätyvät?

21.

Plazallan heittämä kysymys kiinnostaa minuakin. Olin ihan varma, että ala-asteen ja yläasteen rakkaat luokkatoverini päätyvät työttömiksi alkoholisteiksi minua ja kahta poikaa lukuunottamatta - ehkä jostakusta voisi tulla kosmetologi tai autonasentaja, mutta tuskin kovin moni jaksaisi kolmeakaan vuotta amiksessa. Yllättäen Facebookin luvatulla aikakaudella minulle paljastuikin, että kaikkeista urpoimmatkin jätkät opiskelevat nyt yliopistossa kauppatieteitä ja harrastavat taidemaalausta. Luokan suosituimmat, meikatuimmat ja kireäfarkkuisimmat tytöt hakevat kolmatta vuotta lääkikseen. Yhdellä on lapsi ja yhdestä tuli autonasentaja.

Mitä oikein tapahtui, nehän pääsivät elämän syrjään kiinni?

22.

”kaikkeista urpoimmatkin jätkät opiskelevat nyt yliopistossa kauppatieteitä”

Tämä vahvistaa vain kaikki ennakkoluuloni kauppatieteilijöistä. :D

23.

Nainen varmaan motivoi heitä tekemään mitä tahansa-vaikka nyt sitten jotakin niin laskelmoidun latteaa ja mekaanista kuin kauppatieteiden tieteilyä.

Osaatko Panu lyhyesti sanoa, miten nörttiys on historiallisesti syntynyt ja muuttunut esim. 1900-luvun aikana ja varsinkin viime vuosina? Tietotekniikka ehkä vain pahentaa asiaa, kun nörtit ovat entistä enemmän kiinni toisissaan, kun ovat esim. netin kautta yhteydessä ja se korvaa sosiaaliset kanssakäymiset esim. naisten kanssa. Käykö niin, että nörtti jää nietzscheläisesti luolaansa ja kurjan kohtalonsa vangiksi? Onko mielenterveydellisesti ja sosiaalisesti viisasta tiedostaa olevansa ATM?

Mitä mieltä Panu olet 100 naista vuodessa-jutusta? Eikö hän vaikuta nörtiltä, ATM:ltä ja nyt-muka, hah!-kaataa naisia kuin maitoa lasiin:luonnollisesti, vaivatta, rennosti, rutiinisti? Tässä ongelma: naiset haluavat alemman tason miehen vasta MYÖHEMMIN, kun on aika alettua kaiken naimisen ja nöyryyttämisen jälkeen aloilleen! Odottavan aika on pitkä, mutta onko olemassa jotain konstia AIKAISTAA tuota, mutta toisaalta jäämättä yhden naisen ansaan? Kelpaako esim. parikymppinen ATM vanhemmille naisille?

24.

sinällään ymmärrettävää, että katkeroituneilla koulukiusatuilla on tapana luoda omituisia puolustusmekanismeja, joilla hinata itsensä kiusaajien yläpuolelle (esim. ”minua kiusataan, koska olen niin älykäs ja kiusaajat tyhmiä”), mutta harva se näistä oikeasti eroaa normimassasta millään positiivisella tavalla, l. olisivat ns. parempia kansalaisia. en ole vielä ollut oppilaitoksessa, jossa hyvät numerot olisivat automaattisesti johtaneet kiusaukseen, vaan yleensä kiusatut ovat yleismaallisia reppanoita (näkee jo pelkästä olemuksesta, jonka takia kiusaaminen ei lopu vaikka vaihtaisi paikkakuntaa), joista jotkut saavat helppoja maalitauluja. koska kiusaamista ei saada koskaan kuriin, pitää vain toivoa, ettei luusereiden koulujenampumiskulttuuri leviä suomeen amerikasta. jääköön se auvisen keissiin.

25.

Itse siirryin yläasteelta ”vanhaan sivistyslukioon”, jonka yhteydessä toimi myös yläaste. Yllätys yllätys: sikäläiset yläastelaiset käyttäytyivät yhtä fiksusti kuin lukiolaisetkin, niin meitä kohtaan kuin silmämääräisesti toisiaankin kohtaan. Ero oli helppo huomata, kun abivuonna lukiota katselemaan saapui virallisen häirikköyläasteen (siis sen, jonka kasvatteja itsekin olen) ysiluokkalaisia. Menossa oli jotain kovin tuttua! Notkuivat käytävillä räkien lattialle ja kattoon yrittäen samalla kampittaa ja töniä ohikulkevia abeja! Suorastaan törkeää, mutta suotakoon se heille, kun sitä lähemmäs abiutta eivät kai todennäköisesti päässeet koskaan…

Itse en kärsinyt syrjäytymisestä siksi, että samassa koulussa opiskeli suurin osa muutamasta parhaasta kaveristani. Elin omassa nörttikuplassamme hyvin pitkälti olematta missään yhteyksissä ympäröiviin sosiaalisiin rakenteisiin. Opetus oli sivistävämpää kuin koskaan ja hauskaa oli!

Sittemmin, kun siirryin AMK:iin, jouduin uuden tilanteen eteen; integroimaan itseni vieraaseen sosiaaliseen ympäristöön. Viimeksi olin samassa tilanteessa ala-asteella, jos armeijaa ei oteta lukuun. Vaikka olenkin sisäänpäinkääntynyt nörtti, sain ensimmäisen vuoden aikana monta uutta tuttavaa. En tietenkään luokan remuavasta YTM-johtoportaasta hangaroundeineen, vaan niistä muista hiljaa yksikseen istuvista oppilaista. Tunnen jo jopa jossain määrin kuuluvani tuolle luokalle, ja kiitos luokallisuuden, ennustan luokkahengen kasvavan vielä paljon vahvemmaksi kuin lukiossa.

26.

”en ole vielä ollut oppilaitoksessa, jossa hyvät numerot olisivat automaattisesti johtaneet kiusaukseen”

Eiväthän ne meilläkään johtaneet. Jos kuulut siihen yhteiskuntaluokkaan, jolla on lupa saada hyviä numeroita (lääkärin lapsi, eläinlääkärin lapsi jne), niin totta kai kukaan ei kiusaa. Mutta tämän kentän ulkopuolelta käsin ei saa tehdä maaleja. Siitä rangaistaan.

27.

”kiusatut ovat yleismaallisia reppanoita (näkee jo pelkästä olemuksesta, jonka takia kiusaaminen ei lopu vaikka vaihtaisi paikkakuntaa)”

Luihuilla ja ala-arvoisilla pelkuriluonteilla on tosiaan tuollainen vahva tarve puolustella omaa luihuuttaan syyttämällä kiusattua itseään. On tietysti vaikea hyväksyä, että koulukiusaamiseen voi johtaa yksinkertaisesti puhevika, väärä murre, silmälasit tai aikuisten keskuudessa ilman lapsiseuraa kasvaneen lapsen pikkuvanhuus. Sanalla sanoen - mikä tahansa poikkeavuus, jota asianomainen ei edes itse ymmärrä poikkeavuudeksi eikä itse osaa tunnistaa kiusaamisen syyksi.

28.

Ja siihen vielä päälle se maaginen ”uhri” -tekijä, koska kaikista sinänsä friikahtavista ei tule syrjäytyneitä tahi kiusattuja. En siis tarkoita, että kyseessä olisi kiusatun syy, mutta tällaset jutut ovat kyökki-biologin mielestä vaan näitä apinalaumasta periytyneitä juttuja.

29.

Tämä tulee myöhässä, mutta joku koulunsa aloittanut voi vielä hyötyä. Tehkää näin: Ekana koulupäivänä, katsotte porukasta jonkun, joka on fyysisesti heikompi kuin itse, muttei kaikkein heikointa. On tärkeää, että sälli on yksinäinen. Menette paikalle ja pamautatte turpaan oikein kunnolla.

Loppuvuoden saatte olla rauhassa, edellyttäen, ettei kohde ole liian helppo ja ettei sillä ole kavereita.

30.

24. Oma sisareni aloitti aikoinaan yläasteen täysin normaalina ja reippaana tyttönä, mutta muuttui parissa vuodessa hyvin araksi reppanaksi, kiusaamisen ansiosta. Tässä tapauksessa kiusaamiseen riitti se, että oli käynyt ala-asteen muualla kuin muut saman tuppukylän onnettomat ihmistaimet. Itse kävin koko koulutieni, onneksi, lähimmän ison kaupungin Steiner-koulussa, jonka takia kotikyläni nuoriso ilmoitti minulle, että saisin turpiini välittömästi, jos näyttäytyisin heidän yläasteensa pihalla.

Tyttöjäkin voidaan siis kiusata, mitä täällä ei ole vielä mainittu. Tyttöjen kiusaaminen on usein väkivallatonta (minun tapauksessani kyllä käytettiin myös nyrkkejä) mutta todella absurdia ja naurettavaa.

90% populastahan saa aina mukaan heikomman kiusaamiseen sukupuolesta huolimatta ja kiusaamista vastustavat ne, joita on kanssa kiusattu. Koska minua kiusattiin kotikulmilla, kielin epäcoolisti luokanvalvojalle oman luokkani pissis- kovispoika-ryhmittymän pariin tyttöön kohdistuvasta kiusausoperaatiosta. Kostoksi luokan kovin poika tyhjensi roskiksen pulpettiini ja ahdisteli seksuaalisesti (kouri haarojenvälistä ja rinnoista väkisin) luokkaretkellä yms. Jonkinlaisen karman lain ansiosta sekä kotikortteli-että koulukiusaajani päätyivät muutaman vuoden päästä huumevieroitukseen.

(facebookin mukaan tuo poika opiskelee nyt amiksessa sairaanhoitajaksi, patients beware. kiusaajatytölläni on avioton lapsi erään tunnetun tamperelaisrockarin kanssa!)

Miksi muuten väitetään, että nuoruus olisi jotenkin hienoa aikaa? Teinimeininki on sellaista, että on kumma, ettei kouluammuskeluita tapahdu enemmän…

31.

Panun tekstin voisi kertoa lyhyemmin, niin että se sisältää myös jotain opettavaista:

Average Frustated Chump:
”How would you advice average guys on picking up women?”

Guru: ”Do not be an average guy.”

32.

Jokainen Dojo on täynnä nörttejä, entisiä ja nykyisiä jotka ovat siellä hakemassa parannusta omaan syrjäytyneisyyteensä ja pakoa koulukiusaamiseen.

Ja yllätys yllätys, jokainen joka jaksaa siellä olla vähintään kolme vuotta, löytää parannuksen.
- he saavat tosi hyviä kavereita
- he saavat kunnon ja taidon puolustaa itseää
- he saavat itsevarmuuden joka karkoittaa kiusaajat.

Minusta siis koulukiusatut ovat niitä jotka eivät osaa hakea apua, eikä heidän vanhempansa osaa auttaa. Avuttomia 2 sukupolvea.
- minun lapsistani 100% käy dojolla.

33.

Kiusaajien kanssa ei voi neuvotella, heitä ei voi lahjoa. Mikään myönnytys ei ole tarpeeksi, ryhmän heikoin pidetään maassa ja ulkoryhmäläisiä (tai sellaisiksi koettuja) kohtaan ollaan täysin säälimättömiä. Tämä on normaalia ihmisapinoiden laumakäyttäytymistä, esimerkiksi simpanssit (urokset) eivät tunne mitään myötätuntoa kilpailevien laumojen uroksia kohtaan.

Homo Sapiens käyttäytyy yleensä toisin, mutta valitettavasti pitkä lapsuus (yli 10 vuotta!) vaatii verrattain järeät hormonit aikuistumisvaiheessa. Murrosikään asti sukupuolidimorfismi on myös vähäistä, mutta kun se alkaa, niin tulokset ovat vähän huvittavia, mutta nuorten itsensä mielestä hyvinkin traagisia - ainakin niillä, joiden kehitys menee vähän eri tahtia ikätovereiden kanssa. Väkivalta on aika väliaikainen ratkaisu, loppujen lopuksi. Aikuisten maailmassa se on kokolailla turhaa.

Koulukiusatut voivat toki saada apua siitä, että he oppivat puolustautumaan fyysisesti. Tämä siksi, että se todella voi vähentää (fyysistä) pahoinpitelyä ja välillisesti siksi, että se antaa struktuuria nuoren muuten kaoottiseen olemiseen. Ja se parantaa sitä paljon hehkutettua itsetuntoa, siis antaa nuorelle ihmiselle välineitä nähdä itsensä ennemminkin toimijana kuin uhrina. Uhriksi ryhtyminen on huono strategia, jos uhriksi ryhtymättäkin voi selvitä hengissä. Ainoastaan jos uhriutuminen on ainoa keino pysyä hengissä, se kannattaa valita.

Panun jutut ovat fiksuja ja niissä on paljon (karrikoitua ja liioiteltua) totuutta, mutta niitä raskauttaa voimakas uhrimentaliteetti. Niissä on sellainen synkkä paatos, tunnelma, että ulkoisen maailman epäoikeudenmukaisuus on jotain lähes kosmista ja joka painaa ikuisesti nuoren intellektuellin harteita, ellei purkaannu silmittömänä ja epätoivoisena väkivallantekona jossain vaiheessa. Pelkään, että sellaisen yleistyminen lisää riskiä näihin auvistapauksiin tai vastaaviin lievemmissä muodoissa.

Atorin vinkki on minusta aika hyvä. Avuttomuuden soisi vähenevän, ei lisääntyvän. Ei se, että asialle voi todella tehdä jotain, tarkoita, että uhri olisi syyllinen. Tämä on symmetrinen asia sen kanssa, ettei nuoren naisen kannata lähteä yksin päissään kaupungin huonomaineisimpien alueiden läpi toikkaroimaan keskellä yötä. Tietenkään kenenkään ei pitäisi joutua turvautumaan väkivaltaan ja sen treenaaminen voidaan nähdä alistumisena ”niiden peliin”, mutta realiteetit kannattaa kuitenkin aina huomioida.

34.

”Atorin vinkki on minusta aika hyvä. Avuttomuuden soisi vähenevän, ei lisääntyvän.”

En ole täysin eri mieltä, mutta tuo reppanaksi ja avuttomaksi leimaaminen ohittaa erään perusjutun, jolla omassa tapauksessani on relevanssia: vanhemmat voivat yksinkertaisesti antaa lapselleen tietynlaiset arvot ihan vilpittömästi uskoen, että ne ovat hyviä arvoja, ja ne luultavasti ovatkin aikuisten maailman kannalta. Ongelma on siinä, että ne eivät ole mielekkäitä arvoja lasten maailmassa, jota hallitsee se väkivaltainen korsto.

Tässä kohdassa oleellista lukemista on se klassikkokirjoitus ”Why Nerds Are Unpopular”. Jos lapsi ymmärtää, että suuressa maailmassa kuuluu olla lainkuuliainen ja hänen kotona saamansa arvot ovat sensuuntaiset, onko se avuttomuutta, että hän ei kykene omaksumaan kouluvuosiensa ajaksi koulua hallitsevien väkivaltaisten nuorisorikollisten arvoja ja mukautumaan niihin?

Minusta on aivan yksinkertaisesti typerää - koko yhteiskunnan kannalta typerää - alistua siihen, että koulumaailmassa ja tietyssä ikäluokassa nyt vain hallitsevat tulevat rikolliset, ja että sille ei voi mitään. Siinä meiningissä nimittäin on ihan oikeasti se riski, että rikollisiksi eksyvät sellaisetkin tyypit, joilla ei ole siihen alun perin taipumuksia.

Tästä syystä olin ja olen edelleen sitä mieltä, että aikuisten on tuotava lasten maailmaan esivalta, vaikka sitten taseria ja karjanlamautinta käyttäen. Nuorisorikollisen alku, joka saa riehua villisti, on ongelma koko koululle ja vie sekä oman elämänsä että jengiläistensä elämän päin helvettiä. Nuorisorikollisen alku, jota riehumisen alkaessa näpsäytetään sähköpampulla kiveksiin, oppii olemaan siivolla.

35.

Atori, yksikään äiti joka vie lapsensa dojolle, ei voi olla huono äiti. Pikemminkin rakastava äiti ei milloinkaan sano ”toista ihmistä ei saa ikinä lyödä, ei missään tapauksessa”, vaan rakastava äiti sanoo ”älä milloinkaan aloita tappelua, mutta jos joudut sellaiseen, niin pidä huolta että sinä olet se joka sen tappelun lopettaa”.

Kamppailulajit ovat erinomainen tapa pitää fyysisestä kunnosta huolta. Itämaisissa kamppailulajeissa oppii myös valtavan määrän itsekuria ja ihmiskunnioitusta. Nyrkkeily on sitten asia erikseen, ikävä kyllä.

36.

En leimaa reppanaksi. Kyse on siitä, mitä voi tehdä. Väkivaltaahan sinäkin tarjoat ratkaisuksi, joskin tahdot, että se administroidaan aikuisten taholta.

Tämä on hurskas ja ylevä toive, mutta siinä on kahtalainen ongelma: Ensiksikin, aikuiset eivät rajallisten resurssien vuoksi voi olla kaikkialla. Jos koulun vessoihin laitetaan valvontakamerat, niin rökittäminen tapahtuu katvealueella. Jne. Ja toiseksi - mikä on pahempaa - opettajan käsitys hyvästä ja oikeasta ei välttämättä ole linjassa sen vanhemmilta kotoa saadun käsityksen kanssa. Opettajat kokevat usein tehtäväkseen, kuten kirjoituksessasi annat ymmärtääkin, vain vahvistaa koettua matteusvaikutusta: se kenellä on, sille lisää, ja se kenellä ei ole, siltä loputkin pois.

Tämä ei johdu välttämättä mistään moraalisesta rappiosta - vaikka nuoret sen usein sellaisena kokevatkin - vaan myös puutteellisesta informaatiosta. Jos yksi lapsista on kyyryselkäinen räkänokka, joka rutisee asioista ja toinen on kuulasihoinen, hyväkäytöksinen urheileva arjalainen, kumpaa opettaja uskoo?

Kun olin yläasteella tapahtui koulussani seuraavaa: Koulun erinäisten harrastuskerhojen tähti, urheileva nuori, huvikseen otti toveria tukasta kiinni ja löi tämän pään tiiliseinään niin kovaa, että tältä lähti taju. No, tämä pahoinpidelty toveri meni näyttämään sinertynyttä otsaansa terveydehoitajalle, joka kysyi mitä tapahtu. Toveri kertoi. Tunnin päästä pahoinpidelty joutui rehtorin puhutteluun. Huuto ja uhkailu rehtorin taholta olivat aika mittavat. Kun katsos, tämän arjalaisnuoren tyttöystäväkin oli nähnyt koko jutun, eikä se mennyt ollenkaan niin kuin toveri oli kokenut. Että tällaisista perättömistä puheista joutuu pian leivättömän pöydän ääreen.

Jälkikäteen ajatellen rehtori toimi parhaan ja luotettavimman käytettävissä olevan tiedon nojalla. En minäkään olisi uskonut hintelän ja syrjäytyneen kaverin juttuja, ellen olisi itse ollut paikalla.

37.

Omista koulukavereistani kaksi, jotka olivat niitä urheilukenttien sankareita ja kympin oppilaita lentäjä/lääkärihaaveineen päätyi pysyvästi mielenterveyspotilaiksi. Toisella alamäki alkoi perheen hajanaisuudesta ja toisen pudotus tapahtui vaihto-oppilasvuoden pilvenpoltto- ja viinanjuontikokeiluista jenkeissä. Molemmat syrjäytyivät yhteiskunnan varjo-alueille ja työelämän ulkopuolelle. Minun ongelmani opettajien kanssa kirvoittivat opettajat näkemään tulevaisuuteni vankilassa ja alkoholistina.
En ollut nörtti, mutta en myöskään urheilija joten minusta ei tullut menestyjää eikä rikolliseksi päätynyttä ex-urheilijatyttöjenhurmaajaa.
Olen joutunut jäämään parisuhdemaailman ulkopuolelle ja välillä on toimeentulovaikeuksia, mutta silti olen ylpeä siitä, että minulla ei ole rikosrekisteriä ja elän rehellisesti pienipalkkaista työtä tekemällä yrittäen vielä opiskella. Minulla on ollut hyvä elämä, sillä minun mittapuillani siihen ei tarvita kaunista vaimoa, omakotitaloa, tuhansien eurojen kuukausituloja, titteleitä eikä muiden suosionosoituksia. Joskus voin olla rahapulassa katkera, mutta sitten huomaan elämässäni hyviä asioita, jotka neutraloivat katkeruuden.

38.

”Nuorisorikollisen alku, jota riehumisen alkaessa näpsäytetään sähköpampulla kiveksiin, oppii olemaan siivolla.”

Tai sitten oppii sen, että aikuisetkin ratkaisevat ongelmat väkivallalla.

39.

@35, Ironmistress

Väkivalta voi joskus olla toimiva ratkaisu ongelmiin, mutta ei aina. Väkivallan pitää olla luonteeltaan yllättävää, räjähtävää ja tilanteeseen nähden sopivan ylimitoitettua. Sen pitää jättää uhri epävarmuuteen siitä, olisiko toinen valmis tappamaan. Valitettavasti tällaisen väkivallan käyttö on vaikeaa. Se edellyttää sitä, että yllättää mahdollisen kiusaajan ja osoittaa paremmuutensa väkivallan käytössä. Lisäksi teon pitää olla niin sokeeraava, että kiusaajan kaverit eivät käy päälle. Jos kaverit ovatkin tottuneita käyttämään saman tasoista väkivaltaa, hommassa käy huonosti. (Jos vastaa lumipallojen heittelyyn nykäisemällä puukon esiin, käy huonosti, mikäli muillakin on puukkoja.)

Valitettavasti väkivallan käyttö ei ole välttämättä aina toimivaa. Esimerkiksi itselleni ongelmana on ollut aina se, että minut on opetettu pitämään lyömistä aina vääränä tekona. Sitä ei saa tehdä missään oloissa, ei kenellekään (lukuunottamatta kaikkein selvintä hätävarjelua). Tämä on oikein hyvä ja toimiva ajatus, ja olenkin selvinnyt ala-asteen jälkeen koko elämäni läpi käyttämättä väkivaltaa ketään ihmistä kohtaan. Se ei vain mitenkään sovellu yhteen sen perusluonteeltaan arvaamattoman ja mielipuolisen väkivallan kanssa, jota Atori ja sinä ajattelette. Kuvaamallani asenteella ei saada sitä aloitetta, jota sinun ajattelemasi väkivallan muoto edellyttää. Sen sijaan sillä vältetään mainiosti aikuisena joutumasta tilanteeseen, jossa väkivaltaa täytyisi käyttää.

40.

”Tai sitten oppii sen, että aikuisetkin ratkaisevat ongelmat väkivallalla.”

Silloin kun tilanne on päällä ja aseistautunut rikollinen uhkaa pyssyllä, silloin poliisikin ampuu kohti ja kovilla.

Väkivaltaisten nuorten poikien pitää oppia, että heidän kroppansa on vaarallinen astalo, jota heidän on vastuulla kannettava, ja että esivallalle vastaan pullikoiminen ei ole leikin asia. Jos Roikale-Romppanen saa siitä sähköpampusta kiveksiinsä, hän ehkä oppii eikä poliisisedän koskaan tarvitse ampua häntä. Nykytilanne on se, että nynnyt naisopettajat yrittävät puhua Roikale-Romppaselle järkeä kuin aikuiselle ihmiselle, vaikka Roikale-Romppanen ei opi siitä muuta kuin valehtelemaan, manipuloimaan ja esittämään kilttiä ja vastuullista poikaa sormet ristissä selän takana. Toisin sanoen Roikale-Romppanen kohtaa esivallan - ja tajuaa koko esivallan olemassaolon - vasta sitten kun konstaapeli Koistinen ampuu häntä. Sitä ennen hän vain pilkallisesti manipuloi erilaisia ammattiymmärtäjä- ja myötäkarvaansilittäjätahoja ja ihmettelee ehkä itsekin, miten helppoa karkeista raakuuksista ja suoranaisista rikoksista on selvitä rankaisematta.

41.

”Tästä syystä olin ja olen edelleen sitä mieltä, että aikuisten on tuotava lasten maailmaan esivalta, vaikka sitten taseria ja karjanlamautinta käyttäen.”

Monien mielestä varmaan aika fasistinen ajatus, joka ei kuulu oikeusvaltioon. Tuollainen sanktiomuoto väärästä käyttäytymisestä on täysin suhteeton. Ennemmin asialle entisiä koulukiusattuja juristeja, jotka nykyisiä lainmukaisia instrumentteja käyttäen puuttuvat koulukiusaamiseen. Kun nuoret koulukiusatut samalla oppisivat, että KANNATTAA SITTENKIN OLLA LAINMUKAINEN eikä alistua, vahinko jäisi minimiin. Nyt systeemissä tai pikemminkin sen käytössä on todella paha uskottavuusongelma.

Vanhemmat: PALKATKAA (melkein…?) PRO BONO-lakimies, joka pelastaa lapsenne!

On aika saattaa vastuuseen niin kasvatusvelvollisuuden laiminlyövät vanhemmat, valvontavelvollisuuden laiminlyövät opettajat ja käyttäytymisvelvollisuuden laiminlyövät koulukiusaajat.

42.

Kuinkakohan monta kertaa nuo suuriksi taistelijoiksi itsensä kuvitelleett kung fu sankarit ovat saaneet turpaansa siltä Kivespotku-Koistiselta? Tai myöhemmin joltain narkkari-katuriehujalta? Aika monelle nuo lajit tuovat vain ihan turhaa luuloa siitä, että selviävät hyvin tositilanteessa. Joo, mahdollisesti toki paremmin kun ilman sitä kiertarin treeniä ja joogaamista, mutta silti.

43.

”Monien mielestä varmaan aika fasistinen ajatus, joka ei kuulu oikeusvaltioon.”

Lapset eivät ole oikeusvaltion kansalaisia. Lapset eivät ota oikeudellista vastuuta karkeista väkivaltarikoksista, joihin koulukiusaamista harrastaessaan syyllistyvät, eivätkä lapset voi olla osapuolina oikeusjutuissa. Siksi esivallan rooli lasten elämässä on hallinnointi, ei oikeudenkäyttö. Hallinnointiin voi tarvittaessa kuulua muille ihmisille fyysisen vaaran aiheuttavan murrosikäisen hallinnoiminen sähköpampulla.

44.

”Lapset eivät ota oikeudellista vastuuta karkeista väkivaltarikoksista, joihin koulukiusaamista harrastaessaan syyllistyvät, eivätkä lapset voi olla osapuolina oikeusjutuissa.”

Alle 15v.–>vahingonkorvaus, yli 15v.–>edellisen lisäksi rikos.

”Jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, on hän velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.”

45.

37.

”Joskus voin olla rahapulassa katkera, mutta sitten huomaan elämässäni hyviä asioita, jotka neutraloivat katkeruuden.

13.8.2008 klo 12.50, Poorbuthappy (vierailija)”

Kyllä. Sellaisia positiivisia asioita huomaat aikasi. Sitten kun et enää saa edes pätkätyötä, sinua aletaan kyykyttää harjoittelijana. Jossain vaiheessa sinulle tarjotaan harjoittelua mielenterveyskuntoutujien klubitalolla. Haluat ajatella positiivisesti, joten otat tarjouksen vastaan. Sen jälkeen sinua pidetään mielenterveysongelmaisena. Se sanotaan sinulle suoraan työkkärissä, ja turhaa intät, että tehän lupasitte… Jos et vielä siihen mennessä ole oppinut ryyppäämään, on paras viimeistään tällöin aloittaa, sillä se on ainut tapa päästä takaisin ”normaalien” kirjoihin.

46.

RaahRaah, en tiedä koulukiusaamisesta, mutta olen itse joutunut kaksi kertaa päällekarkauksen kohteeksi.

Molemmilla kerroilla päällekarkaajat saivat huomata valinneensa väärän kohteen. Dojolla oli treenattu drilliharjoituksena juuri sitä, miten toimia tuollaisessa tilanteessa, ja toimein ensin ja mietin sitten vasta - toiminta tuli suoraan selkäytimestä.

Itsepuolustuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole vastustajan pätkiminen kilon jauhelihapaketeiksi, vaan ajan voittaminen - sen, että saadaan se ratkaiseva pari-kolme sekuntia aikaa, jolloin otetaan hatkat. Ja sitten minua vietiin - juoksin kuin tulessa karkuun minkä ehdin. 110m aidat on maailman paras itsepuolustuslaji.

Molemmilla kerroilla elin viikon verran sitten epävarmuudessa ja epätietoisuudessa siitä, että tuleeko kutsu rosikseen - eli että olivatko ne epatot loukkaantuneet käsittelystäni ja haastavatko he minut pahoinpitelystä. Onneksi eivät.

47.

^ No näinhän se on, mutta jos kakarat viedään karatetreeneihin sen takia, että voisivat pätkiä kiusaajaa niin silloin ollaan menossa väärään suuntaan.

48.

Panu,

miten sinä voit tämän jälkeen sanoa, että feminismistä ei ole hyötyä naisille?

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1569676

49.

RaahRaah, aivan. Jokaiselle kersalle pitäisi dojolla takoa aivan ensimmäisenä päähän, että *itsepuolustuksen tarkoitus ei ole turpaanveto*, vaan ajan voittaminen - siis sen, että pääsee irtautumaan tilanteesta.

Pahimmillaan itsepuolustus voi johtaa leivättömän pöydän ääreen. Meillä on oikeus torjua päällekarkaaja, mutta ei pahoinpidellä häntä.

50.

Itsepuolustuslajien; tai vaikkapa naisten kapasiteettia
puolustaa itseään on turha aliarvioida, koska kyllähän ne opit ovat hyvinkin toimivia, jos niitä osaa käyttää. Monet ovat käyneet vain sen alkeiskurssin ja ehkä vähän siitä eteenpäin, mutta ei alkeistaidoilla pärjää nimeksikään. Lajitreeni on pitkä paketti, jonka pelkkä avaaminen ei riitä. Oma tyttöystäväni on käynyt kahta-kolmea lajia pitkään ja kyllä hän on aina saanut lukuisilla tavoilla minut nippuun aika äkäiseen ilman että jälkeenpäin tajuan edes miten kaikki tapahtui.

Silti koulukiusaaminen on sellainen ongelma, johon ei
puututa ensisijaisesti paiskomalla omia lapsia ninjutsukursseille.
Koko yhteiskunta näyttäisi rakentuvan koulussa alkavalle mielivallalle, joten voi olla ihan hyväkin puuttua radikaalisti nimenomaan kouluissa tapahtuvaan kiusaamiseen. Ulkonäössä esiintyvät puutteet tai erilaisuudet eivät ole mikään todellinen motiivi toisen kyykyttämiseen. Otetaan esimerkkinä poikien pitkätukkaisuus, se on nykyisin hyväksytympää kuin 10-15 vuotta sitten asiasta sai vielä noottia. Ihmisillä ei ole yleensä mitään pakottavaa tarvetta kilpailla toisia vastaan sen perusteella kuka on vahvin tai edustavin. Panun ajatus käyttää väkivaltaa kiusaajia vastaan on mielestäni ihan hyvä, vaikka onkin vaikea nykyarvoilla toteuttaa. Mielestäni kouluissa voisi olla vartijoita sähköpöytineen hoitamassa öykkäreitä. Yksi tehokas tapa olisi myös määrätä näille kiusaaville pojille kieltoja olla tekemisissä tyttöjen kanssa, jolloin väkivallalta ja uhalta apoistuisi yksi selkeä motiivi. Yhteiskuntahan sen päättää ketä arvostetaan ja ketä
ei. Nyt se on päättänyt arvostaa tämän ajan selviytyjiä, toisinsanoen kiusaajia.

51.

”Yksi tehokas tapa olisi myös määrätä näille kiusaaville pojille kieltoja olla tekemisissä tyttöjen kanssa, jolloin väkivallalta ja uhalta apoistuisi yksi selkeä motiivi.”

Tässähän olisikin hyvä tapa ehkäistä kiusaamista. Siveysvyö pojille joksikin sopivaksi ajanjaksoksi aina kun jäävät kiusaamisesta kiinni! (Tässä tapauksessa ei edes haittaisi, vaikka joku nörtti joskus lavastettaisiin syylliseksi, koska ei hän kuitenkaan pääsisi tekemisiin tyttöjen kanssa eli siveysvyöstä ei olisi heille haittaa…)

52.

Siis hänelle eikä heille.

53.

Hassuahan tässä on se, että ns. aikuiset, joiden pitäisi
opettaa lapsille perusarvoja, ovat itse aiempien koulusukupolvien kasvatteja. Kiusaamista ja nokittelua on mahdotonta poistaa jos kasvattajat sympatiseeraavat sellaista käyttäytymistä tai näkevät ko. karaisemisen tarpeellisena ja ihmisluontoon kuuluvana tekijänä. Kun seuraa ihmisten toimintaa työpaikoilla ja ihmissuhdekuvioissa niin samaa roskaa se suurin piirtein on kuin kouluaikoinakin. Kehenkään et voi luottaa ja vastoinkäymisiä tulee pienten nousujen
jälkeen; joku sanoo tai tekee jotain ilkeää, vaikka aluksi näyttikin lupaavalta. Tosiasia on, ettei ihmiskunta ole eheä, eikä viisas ja se pyrkii jatkuvasti kieltämään omaa pienuuttaan kehittämällä kaikenlaisia tyhmyyksiä, jotka täyttävät pääkopan. Koulut ovat vain mätäpaiseita suuressa meressä, jonka aalloilla ei ole suuntaa, tarkoitusta, eikä päämäärää.

Ehkä tuollainen totalitaarinen sadomasokismi voisi olla
hyvä ratkaisu. Pannaan kaikki miehet siveysvöihin yläasteelta saakka ja jos alkaa panettaa niin soitetaan paikallinen puutteessa viruva feministiyhdistys apuun.

54.

30. ”Tyttöjäkin voidaan siis kiusata, mitä täällä ei ole vielä mainittu. Tyttöjen kiusaaminen on usein väkivallatonta (minun tapauksessani kyllä käytettiin myös nyrkkejä) mutta todella absurdia ja naurettavaa.”

Niin… Mutta eihän tyttöihin satu, pojathan koulusta kärsivät vaan. Tai korkeintaan vielä ne kiltit, hiljaiset nörttitytöt. :P

Itse en ollut poika enkä kiltti ja hiljainen nörttityttö, mutta minua on vedetty turpaan, yritetty vetää turpaan, kasteltu jatkuvasti tunneilla ja potkittu toistuvasti koulun käytävillä - ja kaiken tämän tekivät pojat. Tytöt eivät tosiaan harrastaneet fyysistä väkivaltaa, mutta henkisellä voi pistää vahvankin mielen pirstaleiksi ja sitäkin tuli koettua ihan yhden elämän tarpeiksi.

Näin jälkikäteen en osaa selittää omaa ilmiötäni. Sillä kiusaamisvolyymilla, jonka minä vastaanotin, joku olisi murtunut ja tehnyt jotain järjetöntä. Minä en ole edes katkera. Oikeastaan ehkä siksi, etten ole katkera tai muistele tuskalla kouluvuosiani, en ole varsinaisesti edes mieltänyt itseäni koulukiusatuksi, vaikka teknisesti ottaen ne asiat, joita minulle tehtiin, täyttävät kaikki kiusaamisen kriteerit kirkkaasti ja niitä oli melko paljon. Meikäläinen on vain jotenkin rakennettu näin. :P

Olen silti sitä mieltä, että joissain ihmisissä on eräänlainen kiusatun ”aura”. Tällaisia ihmisiä kiusataan ja sorsitaan kaikkialla, mihin he menevätkin. Kiusaajat osaavat jotenkin tunnistaa tämän auran, että tuossa on ihminen, jota voi potkia eikä se varmasti potki takaisin, noin kuvaannollisesti. Ei tämä kaikkiin kiusattuihin päde, mutta jotkut ihmiset tosiaan putoavat pahnan pohjimmaisiksi vaikka kuinka vaihtaisivat koulua tai sosiaalista maisemaa - sama ilmiö tapahtuu aina. Itse olen sitä mieltä, että minulla oli pienenä tällainen aura. Kun jälkikäteen muistelen, millainen olin, niin minäkin olisin varmaan kiusannut itseäni jos olisin voinut. :P

Aito tiedemies: ”Atorin vinkki on minusta aika hyvä. Avuttomuuden soisi vähenevän, ei lisääntyvän. Ei se, että asialle voi todella tehdä jotain, tarkoita, että uhri olisi syyllinen. ”

Tämä on minusta hyvin sanottu.

Panu: ”En ole täysin eri mieltä, mutta tuo reppanaksi ja avuttomaksi leimaaminen ohittaa erään perusjutun, jolla omassa tapauksessani on relevanssia: vanhemmat voivat yksinkertaisesti antaa lapselleen tietynlaiset arvot ihan vilpittömästi uskoen, että ne ovat hyviä arvoja, ja ne luultavasti ovatkin aikuisten maailman kannalta. ”

Minustakaan kyse ei ole varsinaisesti reppanuudesta. En pitäisi itseänikään reppanana, en ollut edes lapsena reppana, mutta otollinen kiusattava olin kyllä. Se on jonkinlainen opittu (kenties kotoa tai muualta) rooli tai asenne - yksilö solahtaa siihen aina uudestaan ja uudestaan vaihtaessaan yhteisöä.

55.

Arawn, oma kokemukseni oli sivustaseuraaja, ja se kokemus - väkisintukahdutettu empatiantunne - on tehnyt minusta buddhalaisen.

Buddhalaisuus lähtee siitä, että maailma on paha paikka eikä sitä ole mahdollista saada hyväksi, ja että jälleensyntymä on asia, mitä pitää välttää. Peruskoulun uskontotunneilta varmasti jokainen muistaa nuo neljä jaloa totuutta, joista ensimmäinen on että elämä on kärsimystä. Ja sitähän se on, olitpa sitten itse kohteena, sivustakatsojana tai missä tahansa muussakin roolissa. Vanha suomalainen sananlasku ”itku pitkästä ilosta” pitää sanasta sanaan paikkaansa. Pessimismi on parasta realismia, ja luonnontieteiden virallinen ideologia on epätoivo. Maailma ei kykene tarjoamaan mitään hyvää.

Buddhalaisuus lähtee myös siitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha, mutta hänessä on kyky hyvään (buddha-dhatu). Elämä on iso vankila, ja meidän tarkoituksemme on on löytää tuo buddha-dhatu itsessämme ja saada näin avain vapautumiseen. Päästä eroon kärsimyksestä ja samsaran pyörittämisestä - jatkuvasta syntymä-kuolema-jälleensyntymäketjusta.

Mistä tuo kärsimys johtuu? Elämänjanosta, ja tuo elämänjano on syväkoodattu meihin, biologiassamme. Olemme elukoita ja meillä on elukan vietit, vaistot ja himot. Onneksi voimme tehdä asialle jotain ja tiedostaa tämän itsessämme aivan kuin Siddhartha Gotama Buddha sen tiedosti. Ihminen on paha olento, eikä ihmisyydessä ole mitään hyvää. Tähän maailmaan ei kannata synnyttää lapsia eikä sukua kannata jatkaa - se merkitsee vain kärsimyksen lisäämistä. Antaessaan lapselleen elämän, äiti antaa hänelle myös kivun, kärsimyksen ja kuoleman.

Miten tuo kärsimys saadaan tyrehtymään? Kuolettamalla elämänjano. Se ei tarkoita nunnaksi tai munkiksi ryhtymistä, vaan kultaista keskitietä - kieltäytymistä itsekkyydestä, vahingon ja kärsimyksen aiheuttamisesta ja vieteille, haluille ja himoille periksiantamisesta. Jalo kahdeksanosainen tie.

Onko onnellisempaa syntyä tähän maailmaan vai olla syntymättä? Olen itse kokenut jo valaistumisen, ja tämä elämä tulee olemaan viimeiseni. En kuitenkaan pidä itseäni minään boddhisattvana. Vastaus on, että syntymä on kuolemaa pahempi onnettomuus, sillä kuolema merkitsee kärsimyksen loppumista kun taas syntymä sen alkua.

56.

Itse olen jo aikoja sitten huomannut sen, minkä
buddhalaisuus toteaa, että ihmiselo on pohjimmiltaan tyhjää. Millään asialla tyhjyydessä ei ole kauaskantoista arvoa. Rakennat talon isolla vaivalla (ellet rakennuta), majoitut siihen ja nautiskelet, mutta huomaatkin, ettei se talo siitä kummemmaksi muutu, vaikka se tarjoaa lyhyitä onnenhetkiä ja virikkeitä. Normaali ihminen ilman vakaumusta ei tule ajatelleeksi siirtyessään teosta toiseen kaiken tyhjää olemusta, vaan roikkuu noissa onnen hetkissä siirtyäkseen taas pakertamaan ja odottamaan seuraavaa onnenhetkeä.

Itseäni tämä tyhjyys kiinnosti sen verran myös ilmiönä,
että pragmatidoisuin voidakseni luoda siihen tyhjään tilaan jotain muutakin. Eli miten saada tyhjä tila täyttymään jollain,mikä ei ole tyhjää? Miten tuoda kärsimyksen ja turhuuden keskelle jotain oikeasti arvokasta? Vaikka universumi onkin tyhjä astia, kuten ihminenkin, miten käyttää tyhjyyttä hyväksi, tehdä taidetta, joka tuo tyhjyyteen sisällön?

Luin aikoinani Krishnamurtin valaistumisesta puun juurella.
Kirja oli vaikuttava sinänsä, mutta universumin ja elämän arvo tai rakenne oli jotain, mitä halusin tutkia ja selvittää, miten käyttää elämääni. Siihen sopi castanedalaisuus, sillä halusin riisuutua kaikenlaisesta uskonvaraisesta materiaalista ja kohdata maailman sellaisena kuin se on.

Minulle selvisi, että maailmassa on paljon outoja voimia,
joihin olen yhteydessä omana voimakenttänä navan alla olevasta aukosta. Vaikka kaikki täällä onkin edelleen tyhjää tiedän olevani vatsani alakuopasta käsin yhteydessä infernaaliseen universumiin, josta on suora yhteys elämän ja kuoleman kysymyksiin. Se paine, joka minuun ulkoapäin kohdistuu ei jätä rauhaan. Tiedän kuolevani, mutta se ei ole vain teoreettista tietoa häämöttävästä lopusta. En ole enää ihminen, olen jotain siltä väliltä. Olen olento ja jossain tuolla kaukana minua odottaa alue, jonka toivon kartoittavani, kukistavani pelot ja maallisen hulluuden, inhimmillisyyden ansat. Olen saanut sieltä jo vieraita, mutta en ole kehittynyt poppamieheksi. Kun kehityn poppamieheksi toivon, että tekin saisitte kuulla siitä jotain, mutta voi olla etten ole siitä kertomassa tai ehkä minä kuolen ensimmäisellä yrittämällä.

Hyvästi tyhjyys, kärsimys, ja tyhjät astiat. Kun minä ne täytän maa tärisee jalkojeni alla. Kutsuhuudot kantautuvat korviini jo, vaikka kommunismi ei minun jalkojeni alla tulta syötäkään. Olen valmistautumassa matkaan, toivottavasti en, mutta kuolemaan minä tulen napani alta olevan langan välityksellä ja tulen täyttäessä etumukseni minä muistan elävästi ne hetket, kun sain tehdä maanpäällistä syntiä, kun ruoska leikkasi ihooni viillon, kun kuulin rakkaani huudon ja näin, ettei se vielä tullutkaan ja saatoin vielä katsoa hetken hänen peräänsä.

57.

”Jonkinlaisen karman lain ansiosta sekä kotikortteli-että koulukiusaajani päätyivät muutaman vuoden päästä huumevieroitukseen.”

Itse olen saanut kostoni: Kotikouluni ja henkilökohtaisen helvettini pahimmat demonit ovat joko kuolleita (itsemurha, auto-onnettomuus ja puukotus), vankilassa tai muuten vain viettävät aikaansa päivisin joko kortistossa tai paskaduuneissa ja iltaisin vuokrakasarmeissa vaimojaan (niitä kouluaikaisia pissiksiä) pieksämässä.

Koska olen kuitenkin pohjimmiltani hyväsydäminen ihminen, mieleeni kumpuaa silloin tällöin säälin hiven: jospa koulussa näille öykkäreille olisi hyvissä ajoin opetettu, että koulunjälkeisessä maailmassa ihan samat viidakon lait eivät päde kuin yläasteella. Jospa sillä tavoin näiden öykkärien elämästä olisi tullut muutakin kuin Turmiolan Tommin arkkiveisuuta.

58.

Moi Arawn! Oon katsonut sun blogia. Oot söpö. Outo juttu, että kun kuulee sunlaista tyttöä kiusatun, käsi puristuu täällä nyrkkiin. Panun jutuista paistaa inhimillisyys, mutta ei tapahdu samaa efektiä. Ehkä sun pitäisi puhua asiasta enemmän.

59.

”Oot söpö. Outo juttu, että kun kuulee sunlaista tyttöä kiusatun, käsi puristuu täällä nyrkkiin.”

Niinhän se on, että kun söpöjä ja pörröisiä olentoja kiusataan, käsi puristuu siellä nyrkkiin. Sellaiset olennot, jotka eivät ole söpöjä eivätkä edes pörröisiä, joutavatkin kiusattaviksi ja hakattaviksi.

60.

Panu, itse en ole söpö enkä pörröinen, ja jouduin vain härnäämisen, en kiusaamisen, kohteeksi. Mutta sen tiedostaminen että ”se olisi voinut tapahtua minullekin” ja samoin sen, tiedostaminen, että ”jos olisin kuunnellut sydäntäni ja asettunut kiusaajia vastaan oikeuden puolelle, olisi johtanut vain siihen, että olisin itse joutunut saman terrorin kohteeksi”, on auttanut minua tiedostamaan, että tämä maailma on paha paikka, missä ei ole mitään hyvää, ja juuri tästä syystä en ole kristitty enkä ateisti. Kristittyjen uskonto ja elämänkatsomus on täysin irrationaalinen (Jumala rakastaa koulukuiusaajia ja armahtaa sekä pelastaa heidät, kun taas heidän uhrinsa joutuvat helvettiin), kun taas ateisteja leimaa pääsääntöisesti typerä, naiivi usko ihmisyyteen ja edistysusko - tai sitten he ovat täysin amoraalisia ihmisiä.

Tätä maailmaa on mahdotonta saada hyväksi, eikä evoluutio ole mitään päämäärätietoista pyhiinvaellusta kohti jaloa ja ylevää, vaan kaoottinen soppa joka vaikuttaa tässä ja nyt, jolla ei ole mitään päämäärää, ja missä kelvollisimmat jäävät jäljelle muiden tuhoutuessa. Koska tämä maailma on paha, haluan itse täältä pois. Elämä on kuolemaa suurempi tragedia, ja koska metalliteollisuudessa on mahdollista kuolla työn ääreen tuhannella eri tavalla, olen omaksunut Hagakuren elämänohjeekseni ja juuri siksi buddhalaisuus on paras uskonto. Se on poistanut minulta kuolemanpelon täysin; en pelkää kuolemista, vain vammautumista.

Mutta karman laki onneksi toimii, ja mitä kiihkeämmin ihminen tavoittelee onnea tässä maailmassa ja pyörittää samsaran pyörää, sitä korkeammalta hän myös putoaa. Itku pitkästä ilosta, sanotaan, ja kun tutkii omien peruskoululuokkakaverien myöhempää elämää, niin neljällä heistä on rikosrekisteri. Siksi en jaksa tuntea mitään sääliä rikollisia kohtaan, vaikka en kannatakaan brutalismia rangaistuksissa. Vain pragmatismia.

61.

Vakiökävijä: En ole mitenkään erityisen kiinnostunut puhumaan tästä asiasta näitä juttuja enempää julkisesti. :P

Ja minä en ollut mitenkään söpö tai pörröinen silloin ala- ja yläasteella. Varsinkin yläasteella olin suorastaan kaukana söpöstä, tankkityttö.

62.

”Mistä tuo kärsimys johtuu? Elämänjanosta, ja tuo elämänjano on syväkoodattu meihin, biologiassamme. Olemme elukoita ja meillä on elukan vietit, vaistot ja himot.”

Nietzschen tahto valtaan?

63.

”Raiskauskriisikeskus Tukinainen haluaa naisrauhapykälän Suomen lakiin. Sen mukaan rangaistus kovenee, jos parisuhdeväkivalta on osa jatkuvaa kierrettä.

Sille olisi tarvetta erityisesti parisuhdeväkivallan katkaisemisessa. Usein parisuhdeväkivalta jatkuu pitkään ja pahenee, mutta Suomen rikoslaissa tätä ei oteta huomioon. Rangaistus tulee lähinnä vain viimeisestä teosta.

Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden oikeudelliset palvelut -projektissa on huomattu, että tuomioistuimissa päädytään käsittelemään vain tuoreinta pahoinpitelyä, eikä tekijä joudu vastuuseen pitkään jatkuneesta väkivallasta.

”Naisrauhapykälä helpottaisi todistelua oikeudessa ja estäisi tekojen vanhenemista”, varatuomari Päivi Vilkki-Leinonen sanoo.

Ruotsissa naisrauhapykälä on ollut laissa kymmenisen vuotta. Ruotsissa myös minimirangaistukset ovat kovempia”

Miksi nimi naisrauhapykälä vaikka asia koskee parisuhdetta, jossa nainenkin voi tietenkin aiheuttaa väkivaltaa?

64.

”Miksi nimi naisrauhapykälä vaikka asia koskee parisuhdetta, jossa nainenkin voi tietenkin aiheuttaa väkivaltaa?”

Koska pimppa on kallis ja arvokas, mutta pippeli on bulkkitavaraa. Markkina-arvoteoria on selittänyt tämän tarkalleen. Markkina-arvoteoria on ruostumatonta terästä, jota ei pidä uhmata.

65.

Mikä ihmeen tankkityttö? Ymmärtäisin, jos sanoisit olleesi tankkityttö lukion jälkeen panssariprikaatissa.

66.

Kuolemanpelko on siitä ovela juttu, että se alkaa vasta
kuoleman hetkellä. Elämällä on päämäärä, ja se on sitä, että valmistautuu tuohon hetkeen. Onnea kannattaa tavoitella, sillä todellinen onni kestää; kuolemankin hetkellä.

Pillun arvo on 200 euroa tunti ja 4000 euroa viikonloppu.

67.

Viitanneeko Arawn tähän:

http://www.geocities.com/Tokyo/9982/tank-22.jpg

68.

”Koska pimppa on kallis ja arvokas, mutta pippeli on bulkkitavaraa”

Totta. Ja tämä fakta aiotaan viedä ihan lainsäädäntötasolle kun pimpan silpominen on väkivaltaa ja ihmisoikeusrikos mutta pippelin silpominen jotain muuta jota voidaan tehdä lääkärien toimesta ja ehkä jopa Kela-tuella.

69.

Joo kannattaahan se esinahka varmasti silpoa, ettei sen
alla oleva pikkuterska vaan tulehdu. Mikä olisikaan hirveämpi hajupommi kuin tulehtunut muna? Se vie mieheltä ihmisarvon ihan kokonaan. Mutta entä sitten esinahkan merkitys miehen seksuaalisessa tyydytyksessä ja ihmisarvossa noin muuten? Eikö mahd. tulehduksen poistaminen riittäisi?

Itseasiassa munan tulehtumisesta ja sen hoidosta ei ole kirjoitettu edes suomalaista kirjaa. Ympärileikkaus on mystifiaatio, johon viitataan ratkaisuna, silloinkin kun esinahka olisi pienen harjoittelun tuloksena vedettävissä taakse
saakka. Hygieniasyistä ei ole mitään järkeä vetää elintä lapselta raa'aksi. Ennemmin vaikka pakolliset umpisuolen ja kitarisojen poistot kaikille poikalapsille. Saatana.

70.

Adelphi: Eiiii, ihan… ;)

Meillä koulussa lihavia kutsuttiin muun muassa tankeiksi. Tai liikkuviksi lihatiskeiksi. Ja minä olin erittäin lihava. Se on teinitytön kohdalla lähinnä rikos ihmiskuntaa kohtaa…

71.

”Silloin kun tilanne on päällä ja aseistautunut rikollinen uhkaa pyssyllä, silloin poliisikin ampuu kohti ja kovilla.”

Aivan. Demokraattisissa yhteiskunnissa kenellä tahansa ei ole oikeutta käyttää mitä tahansa väkivaltaa. Siksi väkivalta on institutionalisoitu.

Vaikka tuntuisi hyvältä ja oikeudenmukaiselta (ja joissakin tapauksissa tämä olisi varmasti myös ihan tehokas toimintatapa) antaa öyhölle sähköpamppua kiveksiin, niin se ei valitettavasti vain ole demokraattisen yhteiskunnan toimintatapa. Rangaistukset kun antaa oikeuslaitos, ei oman käden oikeus.

72.

”Vaikka tuntuisi hyvältä ja oikeudenmukaiselta (ja joissakin tapauksissa tämä olisi varmasti myös ihan tehokas toimintatapa) antaa öyhölle sähköpamppua kiveksiin, niin se ei valitettavasti vain ole demokraattisen yhteiskunnan toimintatapa. Rangaistukset kun antaa oikeuslaitos, ei oman käden oikeus.”

Ja taas väärin. Koska kakaroilla ei ole rikosoikeudellista vastuuta, heitä ei rangaista. Sitä vastoin heitä tulee kyllä voida hallinnoida pakkotoimin. Kun opettaja näkee isojen poikien hakkaavan pienempäänsä, tai kun iso poika tulee opettajan päälle, opettaja räpsäyttää isoja poikia sähköllä kiveksiin. Siinä ei ole kyse rangaistuksesta, vaan pakkotoimin hallinnoimisesta, jolla pyritään lopettamaan akuutti vaaratilanne.

73.

”Ja taas väärin. Koska kakaroilla ei ole rikosoikeudellista vastuuta, heitä ei rangaista. Sitä vastoin heitä tulee kyllä voida hallinnoida pakkotoimin. Kun opettaja näkee isojen poikien hakkaavan pienempäänsä, tai kun iso poika tulee opettajan päälle, opettaja räpsäyttää isoja poikia sähköllä kiveksiin. Siinä ei ole kyse rangaistuksesta, vaan pakkotoimin hallinnoimisesta, jolla pyritään lopettamaan akuutti vaaratilanne.”

Rikosoikeudellinen vastuu (joskin rangaistuksellisesti rajattu sellainen) on 15-vuodesta ylöspäin. Joten yläasteen 8-9 luokalta asti se koskee myös näitä nuoria.

Eihän tästä kyllä ole kauaa, kun lain perusteella opettaja ei olisi käytännössä voinut mennä kahden tappelevan oppilaan väliin, koska se olisi voitu tulkita väkivallaksi. Nythän lakia on muutettu niin, että opettajakin voi käyttää rajoitettuja voimakeinoja esimerkiksi oppilaan poistamiseen luokasta.

Akuutissa itsesuojelutilanteessa voimakeinojen käyttöhän on sallittua, joskin laki vaatii käyttämään pienintä mahdollista voimaa uhan poistamiseksi. Ison korston käydessä pienen naisopettajan päälle, naisopettajan pampunkäyttö varmasti hyväksyttäisiinkin. Jälkikäteen, tilanteen mentyä ohi, pampun käyttö ei ole hyväksyttyä.

Tästä nousee taas esille kysymys siitä, että missä tällaista pamppua pidetään, jotta se ei joudu itse korstojen käsiin ja miten estettäisiin voimakeinojen eskaloituminen, koska voimakeinojen lisääminen johtaa yleensä myös vastapuolen voimakeinojen lisäämiseen.

74.

”Tästä nousee taas esille kysymys siitä, että missä tällaista pamppua pidetään, jotta se ei joudu itse korstojen käsiin ja miten estettäisiin voimakeinojen eskaloituminen, koska voimakeinojen lisääminen johtaa yleensä myös vastapuolen voimakeinojen lisäämiseen.”

Nykytekniikalla tämä ei ole minkäänlainen ongelma. Joka opettajalle pieni mikrosiru ihon alle tai ranneke käteen, ja pamppu ei yksinkertaisesti toimi kun korsto yrittää käyttää sitä. Tai sitten pampussa voi olla anturi, joka tunnistaa opettajan sormenjäljen. Massatuotantona tällaisilla tunnistimilla varustetut sähköpamput tuskin tulisivat kalliiksikaan. Takuulla eivät läheskään niin kalliiksi kuin öyhöjen tekemät tuhotyöt-

75.

Tämä keskustelu on mennyt minusta vähän överiksi. Koulukiusaaminen on toki erittäin traagista ja joskus leimaa koko loppuikää. Ja kiusaamisen markkereina on toisinaan sellaisia asioita, joita lapsi on jo saattanut perusarvoja oppiessan alkanut pitää hyveinä, kuten vaikkapa ahkeruus.

Mutta kiusaajat ovat ihan oikeasti vähemmistö. Enemmistö on hiljaa, koska ei huomaa, ei uskalla, tai ei koe riittävästi empatiaa puuttuakseen. Lapset eivät ole erityisen empaattisia ja murrosikäisillä impulssikontrolli heikkenee vielä entisestään. Osa häiriökäyttäytymisestä on oikeasti satunnaista.

Eikä se edes pidä paikkaansa, että nuoret tytöt erityisesti ihannoisivat kiusaajia. Kiusaaja on toki todennäköisemmin menestynyt ja suosittu kuin vaikka kiusattu, mutta silti suuri osa kiusaajista on itsekin reppanoita. Ongelmana on se, että nuoret eivät ole täysin sisäistäneet Homo Sapiensin kulttuuria, vaan käyttäytyvät kuin apinat.

Se, että jollakin nuorten sosiaalinen kömpelyys on tuottanut uskonnolisen maailmankuvan, vain alleviivaa sitä, kuinka puuroinen ihmisen aivo oikeastaan on, kykenemätön erottelemaan tosiasioita ja ihmisiä. Ilmiöt, joita Panu kuvailee, ovat todellisia. Mutta valitettavasti niillä ei ole mitään syvällisempää merkitystä osana mitään kosmista kokonaisuutta. Eikä niillä ole edes mitään kovin syvällistä moraalista ulottuvuutta. Lapset nyt vain eivät osaa vielä käyttäytyä, ja jotkut joutuvat siitä kärsimään.

Se ei tarkoita, etteikö nuorten elämää pitäisi pyrkiä helpottamaan ja oppimisprosessin pahimpia ryppyjä siloittelemaan. Ei ketään pitäisi pahoinpidellä tai ajaa itsemurhan partaalle henkisellä kiusaamisella, mutta ei sellaisestakaan ihmisestä kovin hyvä tule, joka ei koskaan mitään kolhuja saa.

76.

”Nykytekniikalla tämä ei ole minkäänlainen ongelma. Joka opettajalle pieni mikrosiru ihon alle tai ranneke käteen, ja pamppu ei yksinkertaisesti toimi kun korsto yrittää käyttää sitä. Tai sitten pampussa voi olla anturi, joka tunnistaa opettajan sormenjäljen. Massatuotantona tällaisilla tunnistimilla varustetut sähköpamput tuskin tulisivat kalliiksikaan. Takuulla eivät läheskään niin kalliiksi kuin öyhöjen tekemät tuhotyöt.”

Ok. Metallinpaljastimet oville tarvitaan varmasti myöskin ja jokapäiväiset satunnaiset laukuntarkistukset (etteivät öyhöt tuo teräaseita ja muita astaloita pampuilla varustettuja opettajia vastustaakseen).

77.

”Metallinpaljastimet oville tarvitaan varmasti myöskin ja jokapäiväiset satunnaiset laukuntarkistukset (etteivät öyhöt tuo teräaseita ja muita astaloita pampuilla varustettuja opettajia vastustaakseen).”

Ja ongelma oli…?

78.

”Ja ongelma oli…?”

Mikä ongelma, sehän on vaan selvää jatkumoa pamppujen hankkimiselle.

Onhan tällaista jo toteutettukin eri puolilla maailmaa. Ongelmana näissä on se, että tällöin jokaista koulussa olevaa oppilasta kohdeltaisiin kuin mahdollista rikollista, vaikka vain pieni osa niitä rikollisia on. Koulut muuttuisivat ikäänkuin nuorisovankilan esiasteiksi. Minä en viihtyisi tuollaisessa koulussa, ehkäpä joku muu sitten viihtyisi.

Sensijaan poliisin kanssa koulujen pitäisi kyllä tehdä yhteistyötä. Kiusaamisesta, vakavastakin sellaisesta, vaietaan kouluissa edelleen. Ei uskalleta ottaa asiaa esille edes häirikkölasten vanhempien kanssa, koska on helpompaa olla hiljaa. Väkivallan, kenen tahansa kenelle tahansa tekemän, pitäisi aina olla poliisiasia.

79.

Vankilaksi koulu muuttuisi kai vasta silloin, jos opettajat
alkaisivat antaa sähköiskuja epäoikeudenmukaisin perustein. Ei se, että täysin älyttömään riehuntaan ja esim. luokkatovereiden pahoinpitely-yrityksiin puututaan jämäkästi reaaliajassa kolusta mitään kakolaa tee. Päinvastoin.

AitoTiedemies on väärässä myöskin siinä, etteikö
naiset olisi kiinnostuneimpia fyysistä ylivaltaa käyttävistä nuorista miehistä. Käytännössä naiset voivat sanoa toisinkin, mutta käytännössä näiden ylivaltaa käyttävien aurat vetoavat eniten naisiin. Useimmiten kiusaaminen on hienovaraista
antaa ymmärtää-tyyppistä.

80.

”Ongelmana näissä on se, että tällöin jokaista koulussa olevaa oppilasta kohdeltaisiin kuin mahdollista rikollista, vaikka vain pieni osa niitä rikollisia on. Koulut muuttuisivat ikäänkuin nuorisovankilan esiasteiksi.”

Miten niin muuttuisivat? Kouluthan ovat jo nyt kulttuuriltaan täysin vankilan tasolla. Johtavassa ja määräävässä asemassa ovat tulevat nuorisorikolliset. Ruumiintarkastukset, metallinilmaisimet ja karjanlamauttimet olisivat lähinnä keino muuttaa koulua joksikin muuksi kuin valtoimenaan riehuvien roistojen temmellyskentiksi.

Vaihtoehtoja on tosiaan tasan kaksi: joko kuri tai roistojen valta.

81.

”Vankilaksi koulu muuttuisi kai vasta silloin, jos opettajat
alkaisivat antaa sähköiskuja epäoikeudenmukaisin perustein. Ei se, että täysin älyttömään riehuntaan ja esim. luokkatovereiden pahoinpitely-yrityksiin puututaan jämäkästi reaaliajassa kolusta mitään kakolaa tee. Päinvastoin.”

Hyvä, että edes joku on ymmärtänyt pointtini.

82.

”Ei se, että täysin älyttömään riehuntaan ja esim. luokkatovereiden pahoinpitely-yrityksiin puututaan jämäkästi reaaliajassa kolusta mitään kakolaa tee. Päinvastoin.”

Ei niin. Kyllä sellaiseen voi ja pitää puuttua. Ja tämä onnistuu ihan ilman sähköpamppua.

83.

”Vaihtoehtoja on tosiaan tasan kaksi: joko kuri tai roistojen valta.”

Ja näiden välillä valtava määrä aste-eroja koskien sitä, mitä se kuri oikeastaan tarkoittaakaan. Toisaalta, mikäli uhritutkimuksia on uskominen, suurin osa nuorten toisiin nuoriin kohdistamasta väkivallasta tapahtuu ihan muualla kuin koulussa.

Panun toivomia keinojahan jo toteutetaan joissakin maissa (joskin missään demokraattisessa maassa ei opettajilla taida olla karjanlamauttimia käytössä). Niiden vain pitäisi olla ihan niitä viimeisiä keinoja, koska muitakin keinoja on käytössä. Ensimmäisenä se, että väkivaltaan oikeasti otettaisiin nollatoleranssi, eikä lakaistais sen käyttöä maton alle sillä verukkeella, että ”pojat ovat poikia”.

Muuten, mikäli ameriikkalaista aiheen tutkimusta on uskominen, metallinpaljastimista saattaa olla hyötyä, mikäli koulussa liikkuu aseita ja esimerkiksi vartijoiden käytöstä siinä mielessä, että aina on joku, jolle voisi kertoa turvallisuushuolistaan. Tämä tutkimus tosin koskee jo sellaista väkivaltaa, missä ihmisiä kuolee (National Academies Press: Deadly Lessons: Understanding Lethal School Violence).

84.

Väkivallan nollatoleranssia ei demokratiassa
tarvita. Esimerkiksi nyrkkeily, muut kipua aiheuttavat urheilulajit ja sadomasokismi tuovat vain vakautta yhteiskuntaan ja auttavat ihmisiä löytämään itseään ja omia rajojaan. Kipu on osa elämää, mutta sitä ei pidä kohdistaa väärin, vaan sitä pitää tutkia ja siitä voi löytää myös hyviä puolia.

Nuorisoväkivalta sensijaan on keskenkasvuista,
traumaperäistä mielen rajoittuneisuudelle ja egohurjastelulle pohjaavaa refleksikäyttäytymistä, jonka motiivi piilee feministimoukkien luotsaamilla pariutumismarkkinoilla. Kouluissa (ja ravintoloissa) tapellaan, koska pyritään pitkällä tähtäimellä nostamaan omaa arvoa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Koska tällainen väkivalta ja maailmankatsomus on (kielteisesti) perverssi se voidaan pysäyttää vain perverssein keinoin. Neuvottelemalla ja sovittelemalla sovitellaan vain kompromisseja häiriköiden hyväksi.

Henkilökohtaisesti pitäisin nykytilanteessa parempana
sitä, että jokaisessa isossa koululuokassa olisi oma vartijansa, joka toimii vastuullisesti ja puuttuu tilanteisiin oikeissa paikoissa ja kykenee erottamaan jyvät akanoista. Kohdatessaan vakavaa häiriökäyttäytymistä vartija voisi puuttua tilanteeseen kiikuttamalla ongelmatapauksen sivuhuoneeseen, jossa näitä sähköiskuja annettaisiin.

85.

Lapsille pitää syöttää psyykenlääkkeitä (jarrua) niin he käyttäytyvät asiallisesti.

86.

No ei taatusti pidä, koska psyykenlääkkeistä tulee kaikenlaista riippuvuutta ja syöpää. Mieluummin vaikka sitä sähköpamppua.

Bmadin ohje kiikuttamisesta sähköiskuhuoneeseen on sikäli virheellinen, että siinä sähköiskuja käytettäisiin nimenomaan rangaistuksena, ei pakkokeinona.

87.

”No ei taatusti pidä, koska psyykenlääkkeistä tulee kaikenlaista riippuvuutta ja syöpää.”

Syöpää? Höpön löpön. Jos kiusaajille tulisi riippuvuus psyykenlääkkeistä, heidät olisi siten eliminoitu kiusaamisesta myös loppuelämäksi joten se olisi aivan oikein.

88.

Psyykelääkkeistä yleisin liene tupakka. :-)

Rangaistus on minun nähdäkseni seuraamus. Minusta
se olisi ehkä parempi pelote, joutua sähköhuoneeseen, kuin se, että joku hintelä ruotsinmaikka saattaisi yrittää huitoa sähköpampulla kiveksiin.

Vaikea tällaista asiaa on kuitenkin edes teoriassa ratkaista
ja käytännössä lakeja pitäisi muuttaa paljonkin. Ihmiset on liikaa uskotettu siihen, että he voivat itse päättää asioista, vaikka vallitsevat arvot ohjaavat heitä tekemään arvovalintoja. Ehkäpä pitäisi perustaa oma koulujärjestelmä, jossa lapset kasvatettaisiin paremmin. Nykyinen steinerpedagogiikka ei sitä asiaa
riittävän pitkälle aja.

89.

Karttakepillä näpeille.

90.

”Olen itse kokenut jo valaistumisen, ja tämä elämä tulee olemaan viimeiseni. ”

Sinä tulet kyllä raskaasti pettymään. (sivuhuomiona; valaistumisen kokenut ihminen ei mainostaisi kokemustaan tuolla tavoin..)

- Vortac

91.

”Mistä tuo kärsimys johtuu? Elämänjanosta, ja tuo elämänjano on syväkoodattu meihin, biologiassamme. Olemme elukoita ja meillä on elukan vietit, vaistot ja himot.””

Eläimet eivät kirjoittele blogeihin typeriä ja valheellisia kommentteja.

Ihmiset eivät ole eläimiä - delfiinit, valaat sekä 'me', eli maa-ihmiset olemme nimenomaan ihmisiä, loput maan päällä liikehtivät olennot (paitsi tietenkin vierailijat) ovat eläimiä. Se on outoa, miten monta kertaa voi kertoa totuuden, ilman että se uppoaa kenenkään kalloon. Tämän planeetan kummallinen asujaimisto on hyvin itsepintaista valheisiin uskoessaan.

- Vortac

92.

””Koska pimppa on kallis ja arvokas, mutta pippeli on bulkkitavaraa”

Ei se ole fakta, se on kuvaus käytännöstä, joka perustuu virheellisiin ja vääristyneisiin arvoihin ja arvotuksiin, ja on pesiytynyt ihmisten päihin kuin täi tervaan, sekä se on kudottu lisäksi yhteiskuntien lomaan niin tiiviisti, ettei sitä helposti ehkä faktasta erottaisikaan.

Kuitenkaan kosmisesti ajatellen se EI ole fakta, sillä mies ja nainen ovat lähtökohtaisesti samanarvoiset (ihmiskunnan monenmonista vääristymistä johtuen asia vain täällä käsitetään toisin). Jos planeetalla olisi vain yksi mies ja yksi nainen, molemmat kauniita ja terveitä, molemmat joutuisivat arvostamaan toistensa sukuvehkeitä yhtä paljon. (mutta arvostuksista riippumatta absoluuttisesti ajatellen kaikki ihmiset ovat arvoltaan samoja ja yhtä 'kalliita', sikäli kuin asioita voidaan absoluuttisessa mielessä edes ajatella ihmisen luoman keinotekoisen vaihtosysteemin kautta)

- Vortac

93.

Minulla olisi ehkä parempi idea, jossa ei tarvitse satuttaa ketään - eristetään kaikki öyhöt ja kiusaajat nörteistä ja väkivallattomista ihmisistä täysin eri koululaitoksiin. Yksikin kiusaus, niin öyhö lähtee koulusta omiensa pariin. Näin öyhöt sitten öyhöttäisivät keskenään ja nörtit saisivat olla rauhassa, koska he eivät kiusaa toisiaan.

Eikä ketään tarvitsisi 'institutionaalisesti' satuttaa..

- Vortac

94.

”Nykytekniikalla tämä ei ole minkäänlainen ongelma. Joka opettajalle pieni mikrosiru ihon alle”

En voi uskoa, että sanoit noin.. siitä ei ole pitkä aika, kun ihmiset eivät edes uskoneet, kun heille koetettiin kertoa, että mikrosiruja kehitetän jo ja kohta he valmistautuvat laittamaan niitä ihmisten ihon alle. Täytyy sanoa, että nopeastipa takit kääntyvät.. ennen niin mielipuoli ajatus on yhtäkkiä täysin hyväksytty ja normaali juttu, jota kukaan ei kummeksu. Eikö kenestäkään muusta vaikuta siltä, että tähän olisi kuulunut jokin välivaihe nauramisen ja hyväksymisen väliin?

(esimerkiksi pieni epäröinti ja asian tutkiminen ja oudoksuminen..?)

Siis suosittelet 'pedon merkkiä' ihmisiin ihan tuosta vain, mutta kerrot olevasi uskovainen ja tykkääväsi siitä mitä raamatussa sanotaan. Hmm.. no, eri asia tietty millä tavoin siitä sanomasta tykkäät tietenkin.. ei hemmetti, en voi uskoa, että sanoit noin. Nyt en voi pitää sua kyllä enää hyvänä ihmisenä enää missään mielessä. Kovasti toki olen joutunut pinnistelemään muutenkin autoritääristen kummallisuuksiesi edessä, mutta tämä katkaisi kamelin oljenkorren.

- Vortac

95.

Se täytyy sanoa tosin, että itse kirjotus oli jälleen vallan mainio noin muuten! En kannata väkivaltaa kenenkään tekemänä koskaan missään, mutta muilta osin tämä kirjoitus on erinomainen, se osoittaa esimerkiksi naisten petollisen raa'an luonteen nasevasti.

- Vortac

Tämän jutun kommentointi on suljettu.